Väinöläntie 4

MacLilyn kasvatteja minulla oli jo kaksi; toinen ostettu, toinen myöhemmin ensimmäisen perusteella omasta orista teetetty. Tiesin siis jo varmaksi, että tältä tallilta tuli pelkkiä laatuhevosia, olihan kumpikin kyseisistä oreista kantakirjattu, ja juoksumenestyskin kohtalaista jo nuorella iällä. En siis millään voinut pitää näppejäni kurissa uusien nuorten tullessa myyntiin - ja vaikka toivoinkin löytäväni tällä kertaa tamman, kiinnitin enemmän huomiotani jälleen tummahipiäiseen oriin, Maseratiin, joka veteli varsin kookasta ja matkaavoittavaa ravia esittelyvideolla. Ja koska olin niin vakuuttunut jo valmiiksi liljalaisista, ja kukapa ei Maseratia haluaisi, tarjosin siltä seisomalta viestitse orista, ja onnekseni Viveka oli jälleen mielellään myymässä minulle kolmatta kasvattiaan.

​

Rättiä kuvailtiin omapäiseksi oriksi, joka menee oikeastaan sinne, minne haluaa ja missä vauhdissa haluaa. Yleensä kiitoravissa juuri sinne, minne sen ei halua mentävän siis! Huolimatta tästä mukavasta piirteestä, Rätti osaa kuitenkin myös edustaa itseään sille päälle sattuessaan, ja varsinkin äijien käsiin osuessaan, ne kun puhuvat ilmeisen samaa kieltä nuoren ja vireän orhin kanssa (kukapa nyt ei tyttöseurasta pähkinöiksi menisi). Liekö se fyysinen ehdottomuus ja miehinen vakavuus, mene ja tiedä, mutta jätkäporukalla hoidetut kisareissut kuulostavat aina menneen juuri putkeen.