Zacardi Swa

Nyt kun olin ottanut ensiaskeleeni saksalaisiin hevosmarkkinoihin, oli luonnollisesti paljon helpompaa eksyä sinne uudelleen. Tammat olivat onnekseni pitäneet minut vuoden kiireessä, eikä tilikään ehtinyt kerryttää nelinumeroista summaa suurempaa toviin maksellessani valmentajia ja ratsuttajia hiljaisiksi. Mutta Taikan pitäessä kisataukoa ilmeisesti vääränlaisen satulan aiheuttamien lihaskipujen vuoksi ja Pamelan takoessa kisakentillä tiiminsä kanssa jäi käsiini vaarallista luppoaikaa, ja jotenkin kautta rantain päädyin saksalaisten kasvattajien foorumeille.

Oikeastaan vaikutuin eräässä keskustelussa esitellystä tummasta varsasta, jos totta puhutaan. Kyseessä oli nuori holsteinerori, minulle täysin uuden kasvattajan, Kingsvalleyn (joka oli kuitenkin jo vaikuttanut saksalaisten puoliverikasvatuksessa upeasti yli vuosikymmenen), kasvatti ja yksi kevään myyntihevosista. Pulssin laukatessa klikkailin itseni syvemmälle suohon katsoen useita videoita ja kuvia tästä nuoresta saksalaisesta, kunnes lopulta siinä kuplassa hulluna menin ja soitin teleoperaattorini iloksi tilan sivuilla ilmoitettuun numeroon.

Ja seuraavalla viikolla kirjoitin Pampulan valmentajan suositteleman, estekenttiä valloittaneen miekkosen kanssa sopimuksen tummanruunikkoni valmennuksesta ja ratsuttamisesta, sinetöiden kroonisen taloudellisen ahdinkoni (ei nyt ihan, mutta työnantajalle jouduin myymään sielun ohella muutamat ylityötunnit kuukausittain).

​

Zacardin nimestä olisi varmasti keksinyt jotain arvokkaampaakin, mutta lopulta se lähti luontevasti taipumaan Nakiksi, joten Nakiksi se jäi. Onnekseni itse herr Nakki ei siitä ollut moksiskaan, kuten se ei ollut siitäkään, kun sen ensi kerran peruuttelin kesäkuurojen liejuttamalle kotipihalleen, joten otin sen heti voiton merkkinä ja lupauksena orin tasaisemmasta luonteesta. Ja ihan oikeassa olin, Nakki on nimittäin hyvinkin tasainen, ja mukava puoliverioriksi, vaikkakin samaan aikaan se kyllä osaa olla varsinaisen omapäinen ja omatoiminen, varsinkin kokiessaan tammaseuran vajausta.

​

Huolimatta Nakin virkeästä ja viriilistä luonteesta, se on oikeastaan ihan mukiinmenevä hoidettava. Orista löytyy vaadittava peruskunnioitus ihmistä kohtaan, eikä herr Nakki koe suurta tarvetta kyseenalaistaa asemaansa ihmisen läsnäollessa. Ruunikko tekee, mitä siltä pyytää, ja saattaa silloin tällöin myös nautiskella pesutuokioista ja hakeutua rapsutusten toivossa seuraan, mutta pääasiassa kotioloissa se keskittyy enimmäkseen vaan nauttimaan tarhan antimista ja seuraamaan muutaman tarhan päässä laiduntavia tammojansa. Sen suurempia stuntteja ei Nakki ole koskaan keksinyt missään käsittelytilanteessa, mitä nyt kiima-aikoihin on saattanut narussa pyörähtää 180 astetta tulosuuntaan ja ravailla takaisin tammojen luo hörisemään, mutta kyllä sen on sieltä kiinni saanut ja takaisin arjen askareisiin.

Kisahevosena ori on oikeastaan ihan mukava, jopa ihan huomaamattoman helppo. Se ei kammoksu traileria, kisapaikkojen meteliä tai väriloistoa eikä se juuri ota kierroksia muista hevosista, mitä nyt toivoo kunnioitusta omaa tilaansa kohtaan lämmitellessään.

​

Nakki on henkeen ja vereen kasvatettu estehevonen. Sen näkee virkeästä olemuksesta, eteenpäinpyrkimyksestä sekä komeasta laukasta, jonka vuoksi ori on omiaan rataesteille. Nuoresta asti Nakilla on ollut hyvä motivaatio ja tahti, joskin toivomme edelleen näkevämme hieman tasaisempaa, vähemmän räjähtävää vauhtia, mutta se nyt siitä ehtii kehittyä. Käristynyt makkarani on kuitenkin hyvin kuulolla pysyvä ja yhteistyönhaluinen, jaloillaan pysyvä ja tarkka hyppääjä, jota jopa tälläinen kumisaapasmuotia kannattava maalainen on voinut turvallisesti ratsastaa kömpelöstä tasosta huolimatta.

Nakin kanssa on virkistetty mieltä kevyesti hiomalla koulukiemuroitakin, mutta juuri perusasioita enempää ei herr Nakki ole suorittanut. On kuitenkin sanottava, että edelleen kyseessä on hyvin motivoitunut ja virkeä hevonen, joka tietää tasan tarkkaan, missä sen jalat menevät. Maastossakin ollaan käyty, lähinnä humpuuttelun ja irtioton merkeissä, eikä ruunikon kanssa ole tarvinnut olla sen varovaisempi, kuin minkään muunkaan hevosen. Nakki on rohkea ja hyväntuulinen myös metsäpoluilla, ja tykkäämmekin lisätä sen arkeen paljon loppukäyntejä metsän puolella onnistuneen fiiliksen takaamiseksi.