Vallmo Stall

isä Murder A Musician on kaunis suomalainen ratsuori, joka on myös hyvin tunnettu pohjoismaissa sen menestyksen kautta. Mauriksi kutsuttu suuri tähtipää on ensinnäkin kantakirjattu kotimaassaan upealla ykkösellä, ja erityisen kauniin sanankääntein kuvattiin sen kaksijalkaravia, josta ei silti näyttävyyttä puutu. Lisäpisteitä ropisi vielä komeasta laukasta ja korkeasta kuntoluokasta, joten ei ihmekään, että suuri suomalainen menestyi. Näyttelykehien ohella Mauri on ehtinyt kisata kansainvälisesti myös maajoukkueessa Grand Prix -tason luokissa, parhaillaan mestaruuskisoista hopeaa ja pronssia keräten. Kansallisella tasolla orilla onkin jo lukuisa määrä myös voittoja sekä muutama kotimaan mestaruus plakkarissa! Mustan ratsun siitosorin ominaisuuksista kertoo muunmuassa sen korkeatasoiset varsat, erityisesti oreille se on jättänyt varsin paljon itseään. Tulevaisuus varmaan näyttää vielä, mihin lukemiin ori pystyy, mutta kysyntää on ollut myös kansainvälisesti.

isänisä Baroque Beat on tätä nykyä eläköitynyt, suurikokoinen musta kiiltokuvahevonen, joka aikanaan niitti kunniaa ja menestystä kouluradoilla että kotimaansa näyttelykehissä. Biitti niitti jo varsaluokissa vahvoja ykkös- ja kakkospalkintoja, ja vanhemmiten suuntasi luonnollisesti kantakirjaan upean kakkosen ottaen. Siinä, missä ori ehkä kaipasi parannusta rakenteessa, oli sillä näyttöä ja käyttöä liikkeissä, puhumattakaan hyvästä temperamentista, joka on tehnyt siitä myöhemmin vielä halutun siitoshevosen. Kantakirjan jälkeen Biitin kanssa keskityttiin sen leipälajiin kouluratsastukseen, jossa ori kisasi komeasti Intermediate II -tason kansallisia luokkia aina mestaruuksiin asti, joista se parhaillaan ylsi hopealle. Sen sijaan muutamia muita meriittikisoja se voittikin, mikä lisäsi sen arvostusta. Myöhemmin mustaa oria alettiin tarjota aktiivisesti jalostukseen, ja lopulta eläkeikään päästyään puoliverisen varsaluku oli 23, joista suurin osa oli jatkanut koulukentille - niin oreina ja ruunina että tammoina. Tätä nykyä Biitti viettää eläkepäiviä omistajansa tilalla vielä kevyessä opetusmestarin käytössä.

isänemä Glittery Gore oli klassisen kaunis saksalainen, joka tuotiin aikuisiällä Suomeen siitoshevosen virkaan. Saksassa tamma oli jo hyväksytty satunaisiin sopiviin puoliverikantakirjoihin ja Suomessa se vielä kantakirjattiin kakkosella, vaikka suuria virheitä ei löytynytkään. Liikkeiltään oikein mallikelpoinen Glitter saikin sitten enemmän pisteitä. Kehän kiertämisen jälkeen kimo pääsikin viimein tarkoitettuun toimeensa siitostamman työhön, sillä sen kisat oli jo kisattu Saksassa Intermediate I -luokissa sijoituksia keräten, mutta sen suurempata menestystä kaipaamaan jääden. Suvultaan hyvä tamma oli ehtinyt kuitenkin jo synnyinmaahansa jättää pari oria jatkamaan linjojaan, jonka jälkeen sen oli suomalainen kasvattaja sitten ostanutkin rikastamaan omia ajatuksiaan. Glitter jätti siis loppumetreillä vielä viisi varsaa Suomessa, joista kolme oli oria, kaksi nykyistä ruunaa tosin, ja kaksi tammoja. Käyttöominaisuuksiltaan kaikki ovat kuitenkin päässeet kisaamaan korkean tason koululuokkia. Glitter lopetettiin lopulta 22-vuotiaana hampaiden kulumiseen.

emä Clarinetta on ihastuttava ruotsalainen punarautias, varsin pienikokoinen kylläkin. Luonnetta kuitenkin tästä nykyisestä ratsastuskoulun ässästä löytyy sitten senkin edestä! Clariksi kutsuttu raudikko ostettiin aikanaan ratsastuskoululle sen tullessa myyntiin juuri ratsukoulutettuna, ja oikeastaan sen vaiheet siitä asti ovat olleet hyvin tyypillisiä; tuntitoimintaa seniorien kanssa, kisaten Vaativa B -luokkia talli- ja seuratasolla ja sijoituksiakin ottaen. Kantakirjausta tai muuta sen tyylistä ei Clarin kanssa ole edes ajateltu, sillä mitäpä tuntihevonen semmoisilla tekisi, mutta jalostukseen sitä on käytetty kolmestikin, lähinnä myyntiä ajatellen ja jatkajaa jättäen. Kaikki Clarin varsat ovat olleet tammoja, jotka ovat perineet emänsä herkän luonteen ja kauniit, sievät liikkeet. Clari on alkanut siirtyä kevyempään käyttöön iän painaessa vastaan, mutta toistaiseksi virkeä hevonen on saanut jatkaa ratsastajien kouluttamista.

emänisä Calesto oli upea hollantilainen puoliveriori, joka ostettiin jo varsaiässä Ruotsiin jalostushevoseksi. Erittäin pieni ruunikko oli hyvin tyypillinen ori luonteeltaan ja temperamenttia Calestosta löytyi varsin paljon, mutta kuvailujen mukaan vaikea se ei koskaan ollut. Ori kantakirjattiin hyvin nopeasti jalostuskäyttöön ruotsalaisiin ja saksalaisiin kantakirjoihin, jonka jälkeen ori pääsikin aloittelemaan aktiivikisauksen. Kansallisesti ja jonkin verran kansainvälisestikin kisannut Calesto sai niitettyä muutamia merkkikisoja nimiinsä Grand Prix -tasolta, joka lisäsi sen kysyntää jalostuksessa. Ruotsissa se ehti siittää tusinan varsoja, jonka jälkeen sen kasvattaja osti orin takaisin Hollantiin jatkamaan siitoshevosen hommia. Kotimaassaan sen varsaluku nousi vielä 124 varsan verran, kunnes 24-vuotias ruunikko päästettiin ansaittuun lepoon kasvaimen periltä.

emänemä Ögårds Ellen oli ostettu aikanaan siittolalta yksityisomistukseen, jossa se viettikin koko elämänsä lähinnä äiti-tytärhevosena kisatammana. Molemmat perheen naisista olivat siis halunneet käyttöön sopivan hevosen, jonka kanssa valmentautua, ja rautias Ellen tarjosi tätä juuri ratsukoulutettuna nelivuotiaana. Vaativa B sekä Intermediate I -tason luokkia Pohjoismaissa kisannut ruotsalainen eli onnelliset vuodet päätoimisesti kaksikon luotettavana ja herkkänä kouluratsuna, pohjustaen tyttären uraa kilparatsastajaksi Saksaan. Vanhemmiten kantakirjattu Ellen sai vielä kaksi tammavarsaa, jotka jatkoivat kumpikin kouluhevosen uralle. Viimeiseksi jääneen kolmannen varsansa kanssa tamma lopulta menehtyi 19-vuotiaana varsomisen komplikaatioihin.