Vallmo Stall

Oli surullista lukea Liljelundsin lopetusuutisista, sillä jo yleisesti suomenhevosten parista tuttu ja minulle jo yhden liljelundsilaisen myynyt Viveka oli tullut tässä jo hyvänpäiväntutuksi. Päädyin sittemmin odottamaan tallin tyhjennysmyyntiä, sillä jos jotain Liljelundissa oli arvostettu, oli se ruotsalaisia puoliverisiä, ja yks plus yks on kaksi, olisi siis luonnollista siepata joku hyvä tasapainoinen puoliverinen sieltä Vallmoon. Siitä ei juuri kauemmin mennytkään, kun myyntiin tuli kaunis ruotsinpuoliveritamma Stormfågel, jonka emästä omistin jo ratsuponin Suomen puolella, ja näin ollen tiesin jo todennäköisesti tykkääväni tästä kotoruotsin tapauksesta. Sovin Liljan kanssa näin suoriltaan melkeinpä kaupat ajelematta Liljelundsiin, luotin nimittäin liljalaatuun jo useiden hyvien kauppojen kautta, ja järjestin vielä eläinlääkärin tarkastukset ja kyyditykset Stormfågelille tänne Örebrohon. Perille saapuikin jälleen oikein soma, hyvän suvun omaava suht pienen kokoluokan puoliverinen, mutta tällä kertaa luonteeltaan vastassa olikin hieman ailahtelevaisenpi liljalainen, toki jälleen energinen sellainen.

​

Tokihan Liljelundsista oli varoiteltu, että meillä Pilliksi taipunut ruotsalainen oli hieman tuulella käyvää sorttia, mutta silti pääsimme yllättymään rautiaan paljastaessa ne kuuluisat kyntensä. Yhtenä hetkenä Pilli on nimittäin varsinaisen seesteisen näköinen tyyni otus joka haaveilee omiaan ja puhisee varovasti korvat höröllä hoitajaansa päin, ja toisessa se taas potkii korvat niskavilloissa ruokaämpäriä pitkin karsinaa kun sapuskassa on vähän liikaa kivennäistä seassa. Tästä ailahtelevaisuudestaan huolimatta ei Pillin kanssa ole sen suuremmin tarvinnut harmia repiä pelkäämällä minkään sortin pahoja tapoja - siis hampaiden käyttöä, potkimista jne - vaan ihan muutamalla voimasanan täyteisellä karsinansiivouksella ollaan päästy tamman mulkoillessa takaisin.