Valokylän Talli

Minä olin Kiitokseen tutustunut Sotamaalauksessa, ja vaikkei se erityisemmin silloin herättänytkään minussa tunteita, Sannin asettaessa hieman kiertolaiseksi lipsuvaa melkein pienkokoista hevosta tarjosin siitä ilman sen suurempia ajatuksia. Miksi? En oikeastaan tiedä, mutta jotain hellyyttävää Kiitoksessa oli. Sanni oli enemmän kuin mielellään tyrkyttämässä vaikka heti samana iltana tammaa luokseni, ja siitä olisi ehkä pitänyt osata tulkita jotain, mutta sovimme näin naapureina haun heti seuraavalle päivälle. Kotona sitten selvisi, miksi edellinen omistaja oli niin halukas sanomaan Hei hei (ja) Kiitos.

​

Jos totta puhutaan, Kiitos on ihan kamala hevonen. Se on varmaankin ottanut vaikutteita kotimaansa villeistä ja vapaista mustangeista, sillä kutakuinkin siihen tapaan Kiitos käyttäytyy - villisti, ja mielellään vapaasti. Meillehän tämän oman elämänsä Spiritin vapaudenkaipuu ei ole ollut yhtä mielekästä, ja siitä kertookin tarhan portinpieleen asennettu ketju-munalukkoviritelmä, joka on ainakin toistaiseksi pidätellyt tätä kahlesankaria, mutta aika näyttää, milloin se keksii anastella avaimet kaltereidensa välistä ja taiteilla itsensä vapauden teille.

​

Mikäli Kiitoksen päivittäisiä paon yrityksiä ei ota huomioon, on Kiitos aika hajuton ja mauton hevonen. Olettaen, että sen saa kiinni - ja tämä on aika paksu olettamus - sekä pidettyä kynsin ja hampain naruineen hyppysissä, ei tamma ole ihan niin hirvittävä kaveri; Kiitos kun ei oikeastaan välitä sinusta sitten yhtään, sen mielestä ihminen on ihan ilmaa vain. Tämä luo toki omat ongelmansa, mainittakoon sen olematon varovaisuus ihmisen tilaa kohtaan, mutta se on paljon paljon parempi, kuin preeriaorin elkeet vielä käsittelyssä.

 

Kiitos on suorastaan naurettavan hyvätasoinen ottaen huomioon sen vauhdinhurman. Edelleenhän se keksii ratsastajansa päänmenoksi jos minkälaista äkkipyrähdystä, pukkia ja sivuluisua, mutta tamman energiaa on yllättävän helppo kanavoida ja kuluttaa rehelliseen työntekoon.

Kiitoksen parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu oletetusti sen laukka, ryhdikkyys ja varmajalkaisuus, joten se on mitä ilmeisimmin saatu koulutettua ihan vakavaksi kouluratsuksi. Laji on selvästi tarjonnut tarpeeksi jujutusta Kiitoksen kohdalla, sillä kunhan ruunikolle laukoo vain lisää tehtäviä jonoon sileällä, ei se juuri ehdi miettimään menetettyä vapauttaan. Vähän sama pätee myös esteiden parissa; Kiitosta on jatkuvasti härnättävä ja pidettävä tiukkaan ohjatussa kurissa, jottei preeriaponi ehdi puuhailemaan omiaan. Varsinkin esteillä, niin radan että maaston puolella, Kiitoksella on vielä pahempi tapa lähteä lapasesta ja suorittaa villi rodeospektaakkeli välissä, mikäli sen selässä erehtyy haaveilemaan tulevista lounaista.

Muut kisat (cup, nj, vsn)

​

28.08.2020 Haltiasalo, nj / tuomarina alaera / 12/12, SA

30.08.2020 Haltiasalo​, nj / tuomarina alaera / 09/09, SA