Playground Ponies

Mun mielestä syksy on ehkä vuodenajoista paras. Siksipä Mooncloudin kurpitsajuhla olikin suoraan meikäläisen makuun; olihan siihen vahvasti liitettävissä herkulliset kurpitsaleivokset sun muut suussa makeaksi muuttuvat suupalat, kolea sää ja reipas laumallinen syksyisiä, kosteanpörröisiä shettisvarsoja! Sopivasti vielä etsin lisätäytettä Playgroundin oripoikiin, joten paljoa ei vaadittu siihen, että tämä kasvattitäti selasi läpi pörhöisten vauvaponien. Lopulta eniten poskia sai innostuksesta helottamaan - vai liekö märkä syyssää ollut kuitenkin syyllisenä - orivarsa, josta saattaisi hyvällä tuurilla pyörähtää ihan kelpo valjakkoponi vielä päistärikkönä. Niinpä puhelinlangat laitettiin laulamaan, käytännönasiat sovittiin sähköpostin avulla ja lopulta Briteistä matkasi kohti pohjoista luovutusikäinen orilapsi Ferdinand.

​

Ferry on elämäniloinen, oman elämänsä Schumacher ja "trick or treat!" -asenteella eläväinen poniori. Päistärikön kanssa saakin odotella siis päivittäin uusia, innovatiivisia sekä mieltä räjäyttäviä kepposia, onhan kyseessä reipas, mahansa johtama nuori, eikä olisikaan mitenkään yllättävää löytää tätä pojankloppia aamulla kauralaareilta tahi pihamaan omenapuiden alta tarhasta ulos murtautuneena. 

​

Ferry on taatusti tämän ponilauman nopein juoksija; kiihtyyhän se nollasta sataan nanosekunnissa, eikä sitä saakaan hevillä kiinni sen karkureissuilta. Tarhasta hakeminen voikin olla yhtä tuskaa poniorin kanssa, mutta meidän kaikkien onneksi mikään ei motivoi Ferryä juoksemaan luokse enemmän kuin omenaviipale. Oikeastaan mikä tahansa toimii tämän shettiksen kanssa paremmin kuin hyvin kunhan taskuissa pullottaa pohjattomasti nameja. 

Hoitaessa Ferry on puolestaan ikiutelias sielu, eikä ole puhettakaan jättää sitä sitomatta. Kannattaa kuitenkin pitää visusti mielessä, että nyt ollaan tekemisissä oman tallimme kahlekuninkaan kanssa, jolla tuntuu olevan ratkaisu jokaiseen solmuun. Ei ole siis suotavaa jättää päistärikköä liian pitkään yksikseen, sillä tilaisuus tekee siitä hetkessä varkaan! Muuten kaikenmoinen puunaaminen kyllä sopii Ferrylle, sitä saa harjata, pestä ja rapsuttaa vaikka mistä, kaviotkin nousevat yleensä suht helposti, vaikka joskus ori kyllä testailee tuuriaan, mikäli hoitajarukka tekisi diilin herkusta per töppönen. 

​

Ajokkina Ferry ei ole heti alussa siitä mukavimmasta päästä; poniorin pidättely kysyy käsilihaksia, kärsivällisyyttä ja jopa hieman uskoa johonkin suurempaan voimaan, tai siltä välillä kyllä tuntuu. Joskus kentän vierellä seuratessa tuleekin ihan suru puseroon myötätunnosta sen ajajaa kohtaan, siihen malliin tämä päistärikkö vetelee hiekkaa pitkin siksakkia. Pääasiassa kuitenkin Ferry päästelee vaan höyryjä pihalle, ja vartin jälkeen voikin jo huokaista pojan rauhoitettua itseään, vaikka helposti ori lähtee kyllä viemään uudelleen. Kultaisena ohjenuorana onkin muistaa Ferryn pitäminen kiireisenä koko ajon aikana. 

​

© VRL-14618