Playground Ponies

Sitä sanotaan, että ponityttö tulee aina olemaan ponityttö, vaikka sitten kasvaisikin ponikoon yli. Ehkäpä siis joku ponihistoriallinen piirre löytyi minustakin, kun näin ensimmäistä kertaa Liljan shetlanninponikasvatteja. Pörrötukkaisia, möhömahaisia, pieniä shetlanninponin alkuja oli mahdotonta vastustaa! Kevään kasvatteja oli useampi kipale, mutta erityisesti silloin paksun vauvakarvan peittämä mustanharmaa tammavarsa tuntui vetävän minua puoleensa - tai pikemmin, puskevan minua luotaan sen piilotellessa emänsä hännän alla kaukana jopa kasvattitädistään. Neiti Aamuinen tuntuikin ihan shetlanninponilta meikäläisen makuun, olihan se sellainen juro juntti alusta asti, ja paiskasimme kättä päälle milteinpä heti tarjottuani varsalle kotia. Luovutusikään päästyään Lilaksi ristitty musta puolivuotias saapui pihamaalle trailerin pohja paukkuen, ja närkästynyt ponitamma teki heti selväksi, kuka pissii ja kenen kengille...

​

Shetlanninponin minä halusin, ja sellaisen minä sain. Känkkäräkänokkaisen, juron ja närkästelevän Lilan, joka tekee mitä haluaa, kun haluaa, miten haluaa. Pääsääntöisesti se päättääkin haluta olla tekemättä mitään, mitä sen hoivaaja haluaa. Neiti Aamuinen tässä tahtookin ajaa jokaisen sen käsittelijän epätoivon sekä hermoromahduksen rappusille, mutta meikäläisen mielestä se on vaan persoonallisuutta se, ja kun tämä poni sitten harvoin lyökin hynttyyt yhteen immeisten kanssa, on se oikea ilo silmälle.

​

Kuten olettaa saattaa, Lila ei sitten yhtään tykkää mistään hössöttämisestä sen ympärillä. Monesti hampaita pääsee kiristelemään jo sitä tarhasta haettaessa, sillä tämä ponitammahan kurvaa heti korvat niskansuuntaisesti takavasemmalle, ellei ole kyseessä ruokinta-aika. Muuten kannattaakin vetää valmiiksi juoksutossut jalkaan, sillä Lilaa ei hevillä saakaan kiinni. Taluttaessa sitten puolestaan pääsee testaamaan käsilihaksiaan, sillä joskus tämä shettis vie juuri siihen tienpientareelle ruohotupsujen luo - eikä sitten liiku hetkeen minnekään.
Hoitaessa tamma tulee taatusti puhkumaan ja puhisemaan ja mörisemään aika pelottavankin kuuloisesti, sen mielestä kaikenmoinen harjoilla kutittelu, kavioiden tökkiminen tai auta armias, peseminen on turhaa shaittia, jonka voisi jättää suosiolla pois sen päivärutiineista. Teoriassa kuitenkin Lila antaa suorittaa puunaukset sidottuna ihan inhimillisesti käyttäytyen, mitä nyt välillä näykkii persposkista ohimennen. 

​

Ajaessakaan Lila ei kyllä päästä ohjastajaansa helpolla, ehei, vaan se saattaa juurtua paikoilleen ennen edes liikkeelle lähtöä. Sitten siinä seisoskellaan ja ihmetellään pilviä, luvataan ummet ja lammet sekä porkkanasäkillinen ennen tamman siunausta yhteistyölle. Sen jälkeen saattaakin tulla jopa kiire pidätellä tätä ponia; niin vauhdikkaasti se kurvailee eteenpäin, varmaankin juuri porkkanankuvat mielessä pyörien. Yleensä aamuisemme kuitenkin tahtoo rauhoittua muutaman kierroksen jälkeen, josta onkin hyvä aloitella päivän treenit. Tällöin Lilasta suorastaan kuoriutuu työteliäs, herkkä ja jopa kuuliainenkin shetlanninponi, joka tekee just eikä melkein.

​

© VRL-14618