Väinöläntie 4

Kesän tullessa päätökseen olin siis ehtinyt hankkia lisää hevosia starttaamaan uraa, ja kaiken piti olla hyvin valtakunnassa. Vaan tyttöjen suureksi harmiksi ponilauma ei ollut kasvanut elokuuhun mennessä, ja kun nuorten toiveet uusista poneista olin unohtanut heti ehdotusten jälkeen, ottivat nuoret ohjat käsiinsä ja alkoivat googletella myytäviä poneja vuosikkaista alkaen. Lopulta eräs vanhemmista valmentajista oli kai ottanut nuoret siipiensä suojaan, ja yhteistuumin minulle esiteltiin lopulta pari tiettyä ponia (tytöt kun olisivat halunneet ne kaikki), joista voisi mukavaa ja ennen kaikkea nuorten ravitoimintaa edistäviä tapauksia saadakin. Rajasin lopulta poneista rautiaan kolmivuotiaan tarkempaan syyniin, ja parin nuoren kanssa lähdimme sovitusti tapaamaan parin tunnin matkan päähän sijoittuvaa tammaa. Doll Play oli vakuuttanut minut suvullaan - vadelmarantalaisia ja robalaisia, suomalaista kasvatusvoimaa - ja tytöt paitsi nimellään, myös kuvillaan, ja vielä testiajojen jälkeenkin nuoret olivat valmiita kaivamaan vaikka itse rahat lompakostani ponia varten. Ostotarkastuksen verran pystyin vielä hillitsemään ponityttöjäni, kunnes viimein hoidin maksusuorituksen ja osoitin porukan vanhimman kuskin paikalle hakemaan nuorten uuden ponin kotiin.

​

Lyyli on siis ihan ponityttöjen painostuksesta hankittu, mutta päivääkään en ole itse päätynyt katumaan tätä suloista otusta; jos siitä ei juoksija saa, niin onpahan varmasti suvukas siitostamma ajan koittaessa. Ja tytöt pysyvät tyytyväisenä taasen ensikesään.
Meistä raudikko on ensisijaisesti käyttöponi, tosin omasta mielestään tämä ponitapaus on varmasti oloneuvos, jonka kuuluisi saada vain syödä, laiduntaa ja herkutella. Tästä voipi päätellä, että Lyyli on varsin perso poninkuvatus, ja vähän läiskahkokin, kun se ei ikinä oikein millään jaksaisi lähteä töihin. Tekijän asennehan tältä puuttuu, mutta kyllä tammalla hyvin vaivattomasti pystyy humpuuttelemaan, toivon mukaan tulevaisuudessa vielä jotenkin pärjätenkin. Lyyli on siis myös varsin turvallinen tapaus menovaihteen puuttuessa, eikä elämästään nautiskeleva pikkutamma jaksa keljuilla, varsinkin, kun kyseessä on sitä ihaileva lapsijoukko (tai meidän tapauksessa tallitytöt), jotka jaksavat hemmotella hänen ylhäisyyttään pilalle herkkutaskuineen ja pitkine rapsuttelusessioineen.