Valmarin Talli

Laajentaessani lopulta ravitoimintaa poneihin oli täysin luonnollista, että tallille hankittaisiin a-poneissa kisaavia shetlanninponeja. Pienimuotoisesti kasvatusmielessä etsimme siis tammaa ja oria, ja foorumeita selatessa vastaan tuli useita potentiaalisia vaihtoehtoja. Loppumetreillä ori kuitenkin haettiin naapurimaa Ruotsin puolelta Galas Shetlands'ilta, maassa jo pidempään toimineelta kasvattajalta, joka oli ehtinyt kahdenkymmenen vuoden aikana kasvattaa A-juoksijan jos toisenkin. Miltonin suvussa yhdistyi isän puolelta Miggu, yksi aikansa maineikkaimpia ponijuoksijoita sekä emän puolelta suomalainen Matinmäen Surku sekä ruotsalainen Donatella, jotka nekin tekivät pitkät, kunnioitettavat urat. Rautias ponivarsa tuotiin lopulta sievoisella summalla kotimaan puolelle vuosikkaana, ja oriltamme odotetaan paljon ajan kuluessa.

​

Milton on tätä nykyä erittäin omalaatuinen, itsepäinen hormonihirviö orinretale, jonka omapäisyys on ehkä sen tunnetuin piirre. Mitenkään pahantahtoinen rautias poni ei ole, eikä se koskaan ole ihmisiä kohtaan osoittanut minkään sortin agressiivisuutta, mitä nyt vaan esittelee itseään 24/7, uhittelee suomenhevosorheillekin ja kiusaa rakkaudentuskissaan tammaväkeä. Semmoinen isoegoinen poniori siis, joka kuvittelee olevansa metriseitkyt korkeampi kuin onkaan. 

​

Milton voi olla tosi tuskallinen hoidettava tai vähemmän tuskallinen, kaikki on kiinni omasta ripeydestä ja tarmokkuudesta ja toisekseen myös oripojan mielialasta. Yleensä Miltonin kuitenkin saa hoidettua suht sukkelasti, kun ottaa mukaan reippaan mielen sekä ajattelee hommaa vaan välttämättömänä pahana - Milton ei suinkaan pane pahakseen tätä. Mitä tehokkaammin ja nopeammin sen saa harjattua ja varustettua tai mitä sitä nyt ikinä tekeekään, sen kärsivällisemmin se jaksaa seisoskella paikallaan sen 20-30 minuuttia. 

Narun päässä Milton on sitten Äijä. Isolla alkukirjaimella. Poniorhista kuoriutuu pullisteleva toisille oripojille uhotteleva ja takapäätä tarjoava kärpänen, tammoille se puolestaan tahtoisi niin kovasti mennä kuiskimaan sulosointuja korviin. Omalla tavallaan voisikin kutsua Miltonia remmirähjäksi. Luonnollisesti Milton tarhaa yksin sen suoraansanottuna paskamaisen laumakäytöksen vuoksi.

​

Milton on ehdottomasti vähintään yhtä v-mäinen ajettava, ja onpa se ehtinyt muutaman ohjastajan saada kiukustumaan niin pahasti, että vain pari suostuu Miltonin kärryille edes kiipeämään. Rautiaalta löytyy kyllä kiihdytysvaihde mutta harvoin jarrut, ja ei ole mitenkään erikoista, että se lyö seisaalleenkaan kesken leikin jos se oikuiltaan keksii. Milton ei siis ole mikään kiltin ponitytön ajokki, vaan se vaatii yhtä kovapäisen ja temperamenttisen ohjastajan, joka ajaa ponia eteenpäin mutta osaa myös toppuutella varsinkin alun ja lopun puolella.

© VRL-14618