Lepää Rauhassa

virtuaalihevonen, rekisteröity tunnuksella VH20-018-0578

musta suomenhevosori, korkeutta 153cm

syntynyt 05.07.2020, iältään 3-vuotias, ikääntyy satunaisesti

yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Helppo A / 100cm / Helppo

kasvattajana Valokylän Talli FIN

omistajana Valokylän Talli (VRL-14618)

☘ tavoitteena ktk, sla, krj, erj & kerj-laatuarvostelut

Viivi lähestyi uhkaavasti eläkeikää - sen kisat oli aikalailla kisattu, ja valjakon ehtisi varmasti kisata vielä vanhoilla päivilläkin, jos niikseen tarvitsi. Varsalukukin oli täytetty, ja yhden varsan jättäisin siitä vielä kasvamaan; sen viimeisen. Mutta tammalle orin löytäminen ei ollut niin helppoa. Pidin Viiviä kantatammanani, kasvatukseni kulmakivenä, ja tahdoin jättää siitä kotiin oikeasti semmoisen varsan, jota rakastaisin täydellä sydämellä ja jonka voisin ylpeästi esitellä yhtenä upeimmista kasvattamistani hevosista. Viivi ansaitsi siis vain parasta, eikä sitä tuntunut löytyvän millään, vaikka upeita oreja kotimaassamme olikin.

Kunnes eräs päivä eksyin ihan muissa asioissa tuttujen kasvattajien kotisivuille selailemaan hevosten esittelyitä. Ja Jeilistä minä sen lopulta löysin; Haudallatanssijan, jota melkein aina virheellisesti kutsun edelleen Hautaanlaskijaksi, ja ajattelin vain, kuinka tässä nyt oli se ori, josta halusin Viivin viimeisen varsan. Otin tärisevin kätösin heti yhteyttä Serenaan, ehdotin yhdistelmää ja pidin sormia että varpaita ristissä. Onnekseni ilmeisesti rukoukseni kuultiin, mutta kuuliko sen joku korkeampi taho vai itse jeililäinen, en tiedä.

Ensin jännitimme suuresti ultraa, ja kun siitä oli selvitty iloisten uutisten kera, aloin kohdella Viiviä kuin kukkaa kämmenellä. Milloin sallin sen maistella koivunlehtiä tarhapolulla ja toisinaan livautin sen varusteisiin uudenkarheaa tavaraa aina ekstrapehmeistä riimuista glitterkoristeltuihin loimiin. Lahjomisen takana pyytelin hiljaa tammalta itseltään, että se antaisi minulle ihanan orivarsan, värillä ei väliä, mutta orin haluaisin.

Ja voi sitä epävarmuutta, kun Viivi vei varsansa yliajalle ja pelkäsin jo varsan puolesta, kunnes kameroista huomasin synnytyksen käynnistyneen sateisena heinäkuisena iltana. Kiirehdin puolijuoksua talliin, jossa minua odottikin jo pehmeillä pahnoilla maailman kaunein musta orivarsa. Nimestään huolimatta elossa, vaikka vollotuksestani säikähtänyt apukäsi ehti muuta pelätäkin.

Lennin luonteessa toivoin ottavani harppauksen eteenpäin emästään; jonkin sortin mielenkiinto ympäristöään kohtaan oli enemmän kuin toivottua. Ja tavallaan, kyllähän Lenni tämän toteutti - tosin se on oikeastaan aika paljon isänsä kaltainen. Musta orini nimittäin on niitä helposti huolestuvia tapauksia, jotka heti hätäilevät ja huutelevat hämillään ihmisten perään, kun päiväkaurat ovat minuutinkaan myöhässä tai ilta on ehtinyt pidemmälle kuin normaalisti, eikä pientä oria ole vielä haettu turvalliseen ja lämpimään talliin. Ihan niin perin pohjin järkyttyvä tyyppi Lenni ei kuitenkaan ole, ja vaikka muutokset saavatkin tämän hevosen hieman epävarmaksi, pääasiassa Lenni on oikein mukava, nöyrä ja hellä poika.

Tosiaan, Lenni on ehdottomasti yksi tallin suosituimpia hevosia, lähinnä sen vuoksi, että se on oikeastaan ihan tervepäinen tapaus, mitä tulee ihmisen kanssa puuhaamiseen. Musta oripoika on nimittäin arjessa äärimmäisen leppoisa ja vähään tyytyvä, ja huolimatta sen taipumuksesta hätääntyä muutoksista sen elämässä, sen kanssa elämä rullaa melko tasaisesti. Vanhojen tuttujen kanssa Lenni ihan tervehtii tulijaa, eikä ole epätavallista, että ori hipsuttelee itsekseen jo vastaan portilla mikäli ennättää. Narussakaan tämä hevonen ei ole koskaan varsinaisesti käyttäytynyt huonosti, toki ehkä edelleen Lenni vierastaa vaikkapa uusia aidanlankkuja tai pyykkinarulle ilmestyneitä satulahuopia, mutta yleensä sekin ratkaistaan nätisti lohduttelemalla ja jatkamalla vain kohti kohdetta.

Lennin tapauksessa siis itsessään hoitaminen tai tuttujen askareiden suorittaminen ei juuri vaadi suurta suunnittelua; musta suomenhevonen vaan seistä nakuttaa paikallaan esimerkillisen kiltisti, sen verran ihmistä kunnioittava ori on kuitenkin kyseessä, eikä juuri ole väliä hoitaako sitä käytävällä vai karsinassa, kunhan Lennin laittaapi edes jotenkin kiinni. Toki se saattaa hieman seurata suurella ihmetyksellä, mikäli sen kaviot putsaakin ennen sukimista tai pintelit menevätkin jalkoihin ennen suitsimista, mutta pääasiassa Lenni ei jaksa enää tuhlata aikaansa niistä päivänsä pilaamiseen. Nykyään myöskään kengittäjä tai eläinlääkäri eivät aiheuta pienessä suuressa orissa kavahtelua, vaikka hirveän tuttavalliseksi se ei kuitenkaan rupea.

Lennissä tiivistyy hyvin paljon niitä ominaisuuksia, joita ratsuiltani toivon. Yritteliäisyys, nöyryys, eteenpäinpyrkimys, sekä mainittavasti irtonaisuus, ryhdikäs ravi ja pyöreä, temmokas laukka. Lähes jokaisella kerralla ori tarjoaakin mukavaa hyvänmielen kyytiä, jossa tuntee onnistuneensa. On kuitenkin myös mainittava, ettei Lenni ole jokaisen käsiin sopiva, sillä se tarvitsee paljon tukea ratsastajaltaan, jotta se saa tarvittavaa itsevarmuutta tekemiseen.

Musta oripoika osoittautui ihan ensiluokkaiseksi monitoimihevoseksi, sillä se taittaa kaiken koulusta maastoratoihin. Kentällä Lenni on suht helpommin kannustettavissa häiriöntekijöiden puuttuessa, ja juurikin sileällä ori on yksi palkitsevimmista hevosista ratsastaa. Se hoitaa kaiken vaihdoista taivutuksiin ja toimii parhaimpina päivinä kuin ajatus, mutta toisaalta sen kokoaminen ja tasapainottaminen vaatii erityistä huomiota matkustajalta.

Esteillä Lenni on oikein mukava ja joskus jopa ihan pirteäkin tapaus, mikä on sinänsä yllättävää. Musta hevonen on aika varma hyppääjä, ja varovainen sellainen, eikä ponnistuksestakaan ole kamalasti pahaa sanottavaa. Sen sijaan jälleen ratsastajan tehtäväksi jää kannustaa Lennipoikaa toimintaan ja jatkamaan samaa tahtia, sekä mahdollisesti rohkaisemaan oria juuri rohkaisua vaativilla, temperamenttia testaavilla esteillä. Maastossa tämä kansallisaarre on ehkä hitusen epävarmenpi ympäristöstään, ja vaatiikin tilanteessa kuin tilanteessa rauhallisen ihmisen selkäänsä. Nopeasti Lenni yleensä tajuaakin, että niin kauan, kuin ratsastaja ei reagoi hätiköimällä lintujen tai vastaantulevien autojen perään, ei hänenkään kannata.

Huolimatta Lennin huolestuneesta luonteesta ja epävarmuudesta kohdata uusia asioita ja tuttavuuksia, on se osoittanut myös asiallista käytöstä kisapaikoillakin. Traileri toki kummittelee varmaan hamaan loppuun asti, ja orin pitääkin ottaa muutama harjoittelukierros sillalla, mutta sinnikkyydellä ja pitkällä pinnalla nousee tämäkin hevonen kyytiin. Matkustaminen itsessään on Lennin mielestä vähän hiinä ja hiinä, niin kauan kun heinää riittää, niin Lenni pysyy suht tyytyväisenä. Luonnollisesti oripoika on suurissa ja meluisissa kisoissa varsinkin alkuun pikkasen turhan herkkä, ja se tuntuukin hieman vetäytyvän kuoreensa, mutta kunhan kohtelee Lenniä vanhoilla, tutuilla otteilla ja turvaa sen oloa pysymällä itse mahdollisimman tasaisena, ei Lennipoika näe suurta tarvetta huolestua pientä pinnallista jännitystä enempää.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Haudallatanssija m 142cm

ii. Merkuuri rn 145cm x ie. Hautalintu m 165cm

iii. Obskuuri x iie. Merenpihan Veenus x iei. Kuuveli x iee. Haudanhavina

e. VIR MVA Ch Suruvirsi KTK-II

ei. Virsuniekka vrt 147cm x ee. Murhesieppo m 152cm

eii. Kirkoton x eie. Suvisävelmä x eei. Kuupeippo x eee. Surusana

Ei vielä tarjolla jalostukseen.

Kisakalenteri

KRJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / sija

ERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / sija

KERJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / sija

Muut kisat (cup, nj, vsn)

00.00.0000 kutsu / tiedot / sija

Päiväkirja

00.00.0000, merkintä, © kirjoittelija

tekstejä.

Kaikki materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now