Kaikki materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.

virtuaalihevonen

© Cherie CC BY-NC 2.0

Kaunon Nanomus

rodultaan suomenpienhevonen, sukupuoleltaan tamma

145cm korkea, väriltään ruunikko

syntynyt 14.01.2018, iältään 10v (11v 14.06.2019)
rekisterissä tunnuksella VH18-018-0359

yleispainoitteinen; kisaa koulu- & esteratsastuksessa
tasoilla ko. Helppo A, re. 80cm
kasvattajana Kaunovaara

omistajana Humutin VRL-14618

20.03.2019 suomenhevosten kantakirjaus KTK-III Nanna porhalsi läpi kantakirjauksesta tyypilliseen tapaansa koheltamalla, ja jopa arvostelussa kiiteltiin tamman energisyyttä. Kotiin jäi palkinnoksi vielä päälle hyvän mielen lisäksi upeasti kolmosen kantakirjauspalkinto!

Historiaa.

Nanna, Nannukka, Naune, Naukka. Kaunolainen ristittiin ajansaatossa monella nimellä, ja ruunikko piekkari vastaakin yleensä kaikkiin. Vaikka kovin herttaisia nimiä tamma omaakin, on sen luonne, no, vähemmän herttainen. Piensuokki on nimittäin energialatautunut tykinkuula, Polle-sarjakuvahahmoa suuresti fanittava suursyömäri, jonka löytää rauhallisimmiltaan kauralaarille karanneena. 

Nannaa hakiessa saattaa hikikarpalot kirahtaa jo otsalle ennen portille pääsyä - odottaahan villistä vapaudesta nauttiva, säntäilevä vauhtiformula. Eikä tätä kiihdyttelevää piekkaria muuten saakaan kiinni juoksemalla, ehei, Nanomus vaan pistää lisää kierroksia kauramoottoriin ja kiristelee iloisesti harja hulmuten takavasemmalle. Kaikista tehokkain tapa villin ja vapaan suomenhevosen kiinniottoon onkin ihan suoraan sanottuna lahjoa se herkullisen punaisilla omenoilla, sillä Nannan vatsa on oletetusti pohjaton, eikä se voi koskaan sanoa ei herkuttelulle. Narun päässä Nannan käytös on lähestulkoon yhtä lapsellista ja tarmokasta kuin ennenkin, ja ellei naruun ihan henkensä kaupalla kiinnity, lähtee tämä pienhevonen lapasesta sen hypähdellessä vasemmalle ja oikealle yhtäaikaa ja vuoronperään. Mitä vähemmän mutkia matkassa ruunikon kanssa on, sen todennäköisemmin Nannukan saa kuitenkin perille kohteeseen.

Nannan hoitaminen tapahtuu tätä nykyä lähes poikkeuksetta käytävälle köytettynä, ja semmoisilla merimiessolmuilla ettei niistä pääse sitten irti ilman sahaa. No, sanoen ainakin. Onpa niistä solmuista lyöty vähän rankempaakin aikuishuumoria pienhevoskakaran ihmetellessä. Ruunikko suomenpiekkari on maailman rasittavimmasta päästä laitella ratsastuskuntoon tai yleisestikin pitää siistinä - Nanna peruuttelee omiaan ja steppailee harjan alta ilkikurinen pilke silmissään. Pakit se potkii pitkin poikin jos vaan yltää siihen kaviollaan hivuttelemaan, ja muuten kavioitahan se ei sitten nosta, kummasti kasvattaa juuret just sopivasti. Siksipä Nannan hygienian ylläpidossa mennään asenteella bare minimum, se on se ajatus ei se teko, jne. Toki saa piekkarinkin laiteltua, mutta se nyt yleensä vaatii jo kaksi käsiparia. 

Kentällä Nannan laukkaratsunliraus tuntuu oikein sykähtelevän henkiin sen veressä. Vauhti vaan kiihtyy tunnin edetessä ja ratsastajakin ehtii tulla uskoon tamman viedessä iloisesti selkään kavunnutta ihmisparkaa, ja jo alkuverryttelyissä moni ratsastaja onkin ilmoittanut, että he eivät toista kertaa tämän suomenhevosen selkään nouse. Todellisuudessa Nanna kuitenkin vain perseilee omaksi ilokseen ja energiaa purkakseen, ja ihan rehellisesti kannattaa antaakin sen temppuilla vuoronumeronsa loppuun ja painaa vaan eteenpäin sen kanssa sähläämään alkamatta. Tämän jälkeen tuntuukin ihan maagiselta ottaa ohjat käsiin kunnolla Nannan alkaessa jopa vastaamaan ratsastajansa apuihin. 

Nanna on ihan selvästi tehty kouluhevosista - pienkoostaan huolimatta sen askel lentää, kroppa kääntää ja jalat vääntää. Kummasti siltä löytyy käyntikin kouluradalla! Ruunikko on myös oikein ryhdikäs, kauniin pyöreän laukan ja reippaat raviaskeleet omaava, joten koulukentällä sen selässä on jopa ihan nautinnollista ja palkitsevaa istua, kunhan tietää mitä ollaan tekemässä ja ratsastaja on yhtä mielellään mukana Nannan hommassa. Sama pätee esteillä, vaikka pääosin Nannan into korvaa taidot. Pientammalla on ihan siisti, luonnollinen hyppytyyli jossa on tasapainoisuus kohdallaan, ellei ruunikkoa nyt ihan päästä altavastaavaksi esteillä. Suoritus voikin muuttua liikaa löysätessä hallitusta esteratsastusradasta kuolemanpelon täyttämäksi laukkaesteradaksi. ​

 

© VRL-14618

Sukutaulu

i Kaunon Siipikehrä KTK-II

ii Siipiratas KTK-I x ie Outo Vai Ei KTK-II SLA-I

iii Sulervoinen x iie Hipsuvarvas x iei Vainoharhaisuus x iee Outolintu

Liljan Miniunelma KTK-III

ei Minimies KTK-III x ee Kevät Unelma vKTK-III SLA-II SV-II jälk. AB

eii Artto x eie Helmiäinen x eei Kuuraparta x eee Villi-Unelma

tarjolla jalostukseen.

o. P.K. Veriveikko / 04.05.2018 / i. Niemen Verikivi 

o. Liljan Kultasiipi KTK-II SV-III EV-II / 19.02.2019 / i. Adinan Kaneliässä KTK-II SLA-II YLA2 KRJ-III / Viveka VRL-14534

Kisakalenteri

KRJ  13 sijoitusta, joista 01 voittoja

10.05.2018 kutsu / Helppo A / 05/30

11.05.2018 kutsu / Helppo A / 01/30
14.07.2018 kutsu / Helppo A / 05/40
17.07.2018 kutsu / Helppo A / 04/40

16.07.2018 kutsu / Helppo A / 06/40

16.07.2018 kutsu / Helppo A / 05/40

18.07.2018 kutsu / Helppo A / 02/40

18.07.2018 kutsu / Helppo A / 04/40

20.07.2018 kutsu / Helppo A / 03/40

26.07.2018 kutsu / Helppo A / 04/40

27.07.2018 kutsu / Helppo A / 06/40

24.05.2019 kutsu / Helppo B / 04/30

26.05.2019 kutsu / Helppo B / 05/30

ERJ  16 sijoitusta, joista 04 voittoja

05.03.2019 kutsu / 80cm / 03/30

06.03.2019 kutsu / 80cm / 03/30

07.03.2019 kutsu / 80cm / 01/30

13.03.2019 kutsu / 80cm / 05/30

04.06.2019 kutsu / 70cm / 04/30

09.06.2019 kutsu / 70cm / 01/30

13.06.2019 kutsu / 70cm / 04/30

14.06.2019 kutsu / 70cm / 01/30

15.06.2019 kutsu / 70cm / 03/30

16.06.2019 kutsu / 70cm / 03/30

17.06.2019 kutsu / 70cm / 05/30

19.06.2019 kutsu / 70cm / 05/30

19.06.2019 kutsu / 70cm / 04/30

22.06.2019 kutsu / 70cm / 01/30

23.06.2019 kutsu / 70cm / 05/30

24.06.2019 kutsu / 70cm / 03/30

Päiväkirja

00.00.2018, kirjoittanut Ira, päiväkirjamerkintä

Kaunon Nanomus oli nyt tilallani jo toista päivää. Pikku tamma oli kotiutunut ainakin näin ihmisen silmään oikein hyvin. Nanon entinen omistaja oli varoittanut minua, että paksuimmatkaan aidat eivät tammaa pidättelisi, mutta en siinä tilanteessa ollut seikasta moksiskaan. Kotimatkallahan sitä tuli sitten pohdittua ja ehkä jopa huolestuttua mahtaisinko pärjätä tamman kanssa lainkaan.
Vilkaistessani tamman tarhalle päin ja todettuani, että ruunikko oli vielä siellä missä pitikin sain jälleen huokaistua helpotuksesta. Ainakin hetkeksi. Ovikello soi jolloin pomppasin pystyyn teekupin äärestä ja kiiruhdin avaamaan. Oven takana seisoi jo tutuksi tullut postimies suurehko paketti kainalossaan.
"Ei mahtunut postilaatikkoon", naurahti mies ojentaen laatikkoa minulle. Pieni hymy suupielilläni otin paketin vastaan laskien sen lattialle selkäni taakse. Höpöteltyämme hetken ja kiitettyäni postimiestä kävin paketin kimppuun toivoen, että sisältä paljastuisi Sirun uusi loimi jonka olin tilannut.
​Saatuani sakset käteeni ulkoa kuului äänekäs postimiehen manaus:
"Helvetti!" Hämilläni avasin jälleen ulko-oven nähdäkseni, että kaikki on hyvin ja meinasin ratketa nauruun huomatessani Nanon hamuilevan postimiehen hattua tuon päästä miesparan koettaessa väistellä. Kyllä tuo sisukas suokkitamma vain tarhasta oli pois päässyt, mutta ei se pitkälle ollut pötkinyt!

***​

01.05.2018 kasvattitapahtuma, palkinto Karkuri!, kirjoittanut rukkanen

"Karkuri!" Nanomus repäisi heti alkuun itsensä irti ja liihotti ympäri tuttua tallipihaa vapaudestaan nauttien. Onneksi oli iso porukka nappaamassa villiä tammaa kiinni!

22.06.2018 kirjoittanut Ira, päiväkirjamerkintä, kasvattitapahtuma

Kaarsin vihreällä farmariautolla töyssyiselle hiekkatielle. Mieheni Aaro ajoi perässäni naapurilta lainatulla Skodalla johon oli kiinnitetty traileri. Olimme päättäneet sijoittaa Nanon sekä Vipen eri trailereihin. Itse olin ottanut Vipen kyytiini ja Aaro oli saanut niskoilleen energisen Nanon. Pian edessämme alkoi erottua vanha navetta sekä muuta pihapiiriä. Olimme jälleen saapuneet Kaunovaaraan. Edellisestä käynnistä ei ollutkaan kovinkaan kauaa. Paikalla oli jo paljon porukkaa, joten parkkipaikan löytäminen ei ollut suurelle farmariautolle helppoa. Lopulta sain auton parkkeerattua ja lähdin oikopäätä tervehtimään isäntäväkeä. Hetken jutusteltuani vilkaisin kelloa ja tajusin hevosten esittelyn alkavan pian. Käskin Aaroa purkamaan Nanon ulos trailerista. Kaivaessani farmarin takakontista harjoja kuulin Aaron turhaautuneen äänen ja ylimääräistä möykkää väkijoukosta. Kohotin katseeni ja huomasin ruunikon tamman kirmailevan tyytyväisenä väkijoukon sekaan ihmisten väistyessä. Näky ei minua sinäänsä yllättänyt. Lähdin rivakasti astelemaan tamman perään, mutta pikku vintiö väisteli minut ketterästi. Ihmisten herättyä ihmetyksestä sain jo pian muilta hevosten omistajilta apua ja Nano saatiin vangittua 30 minuutin juoksentelun jälkeen. Kiittelin kaikkia avusta ja kävin sitomassa Nanon paikalleen. Aaro otti syliinsä pinon harjoja ja suuntasi harjaamaan Nanoa, minun siirtyessäni hakemaan Vippeä trailerista.
Nanon osalta esittely meni oikein hyvin, mitä nyt tamma meinasi karata jälleen liihottelemaan, mutta onneksi oli sen verran kova ote, että tamman aikeet jäivät vain haaveiksi. Päivän vietto jatkui myöhään iltapäivään nauraen ja pitäen hauskaa, unohtamatta tietenkään rupattelua. Ilta alkoi hiipiä jo niskaan, joten oli aikamme lähteä. Kävin vielä ennen autoon nousemista tarkistamassa molemmat hevoset, jonka jälkeen istahdin väsyneenä auton rattiin. Hyvä kun edes sain avaimen virtalukkoon, mutta lopulta sitä päästiin perille ehjin nahoin.

***​

27.06.2018 kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

Nano oli nyt asustellut Tuuvanhovin laumassa muutaman päivän verran, ja ruunikko elosalama oli enemmän kuin vähemmän asettunut kodiksi; olihan se tehnyt tuttavuutta laiduntavan tammalaumamme kanssa, toistaiseksi tarhaten tosin kaksistaan toisen kaunolaisemme Venlan seurassa. Karjalaiset ovatkin viihtyneet selvästi keskenään. 
Oma Pollemme on myös jo osoittanut kasvattajan ja Iran varoittelemia taitojaan hakasten kanssa, sillä maanantain aamuvarhaisella kauralaarilta löytyi ahne, kummasti ylensyönyt tammuska, onneksi ei sentään kahta Venlan tyydyttyä jäättämään tämän seikkailun välistä. Nannaa revittiinkin sitten vielä suusta rehua matkalle varisten kohti pienempää tarhaa tarkkailevan silmän alle, sillä kukaan ei tiennyt kuinka paljon tämä ikuisesti varsan tasolle jäänyt ruunikko olikaan ehtinyt herkutella kissojen ollessa yöpuulla... Onneksemme kaunolaisen vauhtia ei hidastanut täyteen vedetty vatsa, sillä iltaan mennessä Nano huuteli kärsimättömänä ruokakärryjen perään, ja tarhassa tamma oli ehtinyt juosta varmasti kahden hevosen edestä. 

Yöksi tallimestari Juho olikin sitten ehtinyt asentaa porttiin uuden rautaisen salvan (kiitokset paikallinen K-Rauta), jonka läpi ei tämä taikuritamma ainakaan toivottavasti heti ole pääsemässä. 

***​

14.07.2018, kirjoittanut Lea M., estevalmennus

Nano toi valmennukseen vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Tämä polle ilmoitti heti olemassaolostaan ratsukon saapuessa maneesiin. Nanon kanssa otettiin rauhallisesti alkuverryttelyt ja ohjeistin ratsukkoa tekemään kaiken mahdollisimman rauhallisesti ja tyynesti. Jos hevosen päästäisi villisti menemään esteillä ryhmävalmennuksessa, voisi lopputulos olla aika kaoottinen. Sitä se ei onneksi lopulta ollut, sillä ratsukko sai rauhoitettua menonsa ja liiteli esteiden yli nätisti. Hyvä suoritus!

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now