Valokylän Talli

​Sieni on pääasiassa ihan sosiaalinen oripoika, mitä nyt laumassa semmoinen yli-intoinen tapaus, jota muut hevoset sitten tuppaavat vähän koulimaan takaisin ruotuun. Ilkeäksi ei Sientämme voi kuitenkaan kutsua, enemmälti leikkisäksi taaperoikään jumittuneeksi kylläkin. Sosiaalinen kanssakäyminen sujuu kuitenkin rautiaalta pääasiassa ihan maltillisesti, poislukien tammaseuran. Sieni nimittäin tahtoisi niin kovasti tehdä Pikku-Sieniä jokaisen vastaantulevan tamman kanssa, vaikka tunteet jäävätkin pääasiassa yksipuolisiksi ja rautiaan tynnyrimme tutustelu jääkin vain huuteluksi rakkaudenkohteen perään.

​

Sienen hoitamiseen tuo oman lisämausteensa sen yksinkertaisuus - joskus se tulee portille vastaan noutaessa, toisinaan sillä menee hetki raksutella, että nyt ollaan lähdössä sisälle ja arkiaskareille. Karkuun se ei ole onneksi koskaan pinkaissut mitä sitä on joskus hangesta rämpien hakemaan joutunut, mutta yleensä talviaikaan se lahjotaankin suosiolla portille pastilleilla tai mitä nyt taskuista sattuu löytymään. Narussa Sieni käyttäytyy kyllä, mitä nyt niiden perhanan tammojen luokse tahtoisi rakkaudentunnustuksia lepertelemään, mutta seuraapa kuitenkin ihan kiltisti mukana kun vähät välittää sen tuntemuksista.

Hoitaessa Sieni omaa kyllä ihan yleiset käytöstavat, eikä sitä oikeastaan haittaa laisinkaan seisoskella laitettavana, mitä nyt saa aikaan kiusaantumista toljotellessaan tyhjillä silmillä hoitajansa jokaista liikettä. Oria saa harjata, pestä, letittää, kiillottaa, kengittää, mitä näitä onkaan ihan ilman ongelmia, eikä tuo ymmärrä eläinlääkäriäkään pelätä. Sienen ehkäpä ainoa huono tapa on nojailla koko (liika)painollaan kavioiden puolessa kyykkivää hoitajaansa vasten, ja useampi kuin yksi on saanut tallotut varpaat palkaksi rautiaan kömpelösti seistessä kolmella jalalla. Varustamisen päälle Sieni ei ymmärrä sen enempää, joka kerta sen täytyy nuuskutella sieraimet levällään kuolaimet ja satulat, mutta siinäpä samalla sen saa huijattua varusteisiin.

​

Sienen ratsastaminen vaatii taitoa, leveää persettä ja paksuja pohkeita. On tullut todettua, että tynnyrimallin suomenhevonen on kyllä ihan motivoitunut kauralöpöllä käyvä keskivertomoottorin omaava tapaus, vaikka mitenkään super upea kouluhevonen se ei ole, vielä kömpelömpi esteillä, mutta perustason suoritushevonen kylläkin. Treenin alussa Sienen kanssa tuleekin varmaan se suurin työvaihe, jotta siitä saa edes jonkin sortin liikkujan esiin ja kasaan, sillä suomensienellä on tapana levitä kuin Jokisen eväillä ja liikkuminenkin on kuin tervassa tarpomista, mutta ihan reippaalla asenteella siellä selässä keikkuessa ja persettä puuduttamalla myös Sieni aktivoituu siitä pikku hiljaa jopa nostamaan jalkojaan sen senttimetrin enemmän. 

Sienen piti tosiaan olla vaativan tason kouluratsu, semmoinen kiiltävä ja solakka postimerkkikääntäjä, mutta tankkerin kanssa nyt mitään vaativaa edes enää tässä vaiheessa haaveilla. Sen sijaan jäätiin helpon A-tason hommiin, jossa rautias eliö on ihan mukiinmenevä, ellei jopa hirveän kauniisti sanottuna kiva. Motivaatiota Sieneltä löytyy ja mielellään ori tekeekin yhdessä ratsastajan kanssa, vaikka välillä tuntuukin, ettei takapää oikein ole vielä ihan balanssissa etupään kanssa ja sitten toisinpäin, ja onhan sen käynti-ravi-työskentely ihan somaa katseltavaakin, vaikka mitenkään super lennokkaita orin askeleet eivät olekaan. 

Esteillä Sieni on pääasiassa jotain katastrofin ja katastrofin väliltä, mutta yrityksenpuutteesta oria ei voi mennä syyttämään. Sitä paitsi, Sieni on hirveän varmajalkainen etenijä, ja vauhti ei varmasti hyydy kesken leikin, vaikka hypyssä vielä jonkin sortin vastausviivettä esiintyykin eikä hyppykorkeudet päätä huimaa, mutta pääsee tämäkin tynnyri vielä yli ysikymppisen. 

Sienen lempipuuhaa on yllätys yllätys maastoilu, eritoten kevät-kesäaikaan lehtipuiden vihertäessä, orin mielestä se on syö-niin-paljon-kuin-jaksat-buffet, jos sen vaan antaa lepsusti löntöstellä. Ruskea suomisieni kuitenkin jättää lehtipuut rauhaan kunhan sitä ottaa vaan napakasti ohjista ohjaten eteenpäin, ja tähänkin rymisevään tynnyriin saa kummasti vauhtia radalla.

​

© VRL-14618