Valokylän Talli

Isänisä Räyheesti on niitä peräkylien ravimiehien hevosia, jotka juoksee parin kymppitonnin edestä ja sitä tarjotaan sitten jokaiselle rotunsa tammalle, jos joku erehtyy ääneen miettimään mitään astutuksia. Ei siinä, punainen pienori on ihan keskivertojuoksija 01.27,4-aikaisena ja 38: 4-8-2 statistiikalla ja hyvällä isälinjalla, ja onkin periyttänyt vähän sekalaisesti itseään kuitenkin parempaa juoksijaa. Kasvattaja-omistajansa huomissa se on tätä nykyä 15 vuottaan eleskelevä joskin pahansisuinen tuima suomenhevonen, joka on päässyt naisiin sen tusinan verran jättäen sen tusinan ori- ja tammajälkeläisiä pääasiassa radalle, sittemmin oloneuvoksiksi. Räyheesti on jäämässä näillä näkymin pian paikallisradoiltaan ja ruunataan luultavasti ennen eläköitymistään.
Isänisänisä Vauhkee oli ihan Kuningaskilpaan osallistunut useita merkkisijoituksia raveissa napsinut juoksijaori, joka kantakirjattiinkin III-palkinnolle. Vauhkeen suku ei juuri radoilla häikäissyt, mutta liinakko kyllä itsessään sai juoksijalahjat ihan 24,6-aikaiseksi asti parhaimpina päivinään ja statistiikkakin jäi mukavasti sijoituspainoitteiseksi. Voittosummaakin kertyi varsamaksujen ohella, joten mikään maanantaiversio suomenhevosesta ei Vauhkee ollut. Liinakon orin leppoisuus mutta periksiantamattomuus ja sen kestävyys juoksijana teki siitä halutun siitosorin ja sitä käytettiinkin reippaasti 96 tammalle, joista muutamaa lukuunottamatta kaikki varsoivat onnistuneesti keskivertoa aavistuksen parempaa juoksijaa suomenhevosrintaman täytteeksi. Vauhkee ehti elää huimat 29 vuotta ennen sen löytymistä tarhastaan eräs routainen kevätaamu yön aikana vanhuuteensa nukkuneena.
Isänisänemä Pahanilmanlintu oli nimensä mukaisesti hapan ja hämärä ratsastuskouluhevonen, jota nähtiin lähinnä seurakisoissa ja pelättiin tuntiratsuna, patalaiska kivikylki kun oli. Ravurin ura sillä tyssäsi alkumetreillä käynteihin ja tammasta ei koskaan tullut erityisen vaikuttavaa kisaratsuakaan, toki seura- ja tallitasolla ihan mukiinmenevä hajuton mauton kouluratsu. Oikeastaan kukaan ei ymmärtänyt tamman astutusta poislukien niitä, jotka unelmoivat sen sukutaulun parista hienosta juoksijasta, ja Pahanilmanlinnusta piti ottaa ihan kaksi varsaa uskoakseen, ettei siitä saa sen parempaa ravuria ulos. Tamma eli lopulta paikallisella koululla 14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen se lopetettiin toistuvan jalkavamman vuoksi.

Isänemä Kaarnalaivalorutus on oloneuvoksen päiviä viettävä entinen yleisratsu. Lorutus on niitä kivoja seura- ja tallitason Helppo B / metrin hyppääjäsuokkeja, oikeastaan siis kaikkeen käyttöön passeleita seurahevosia, jota siitä haluttiinkin sen omistajaperheessä. Kaunis hopeanhohtoinen tamma ostettiin valmiiksi ratsukoulutettuna mutta raakana ja perheen ratsastajatyttö valmentautui hevosensa kanssa välillä ahkerastikin kisakentistä haaveillen ja ehtikin piipahtaa oikein somasti useammat kisatkin, joten Lorutuksen ja sen omistajan elämänkaari on kuin suoraan jostain heppatyttökirjoista. Tamma päätettiin astuttaa aktiivisen kisauransa päätteeksi ja varsa laitettiin lopulta myyntiin sen ollessa ei niin heppatytön unelmahevonen, ja perheen suunnitelmissa on vielä astuttaa Lorutus kertaalleen 16-vuotiaana toisen leppoisan seurahevosen toiveissa nuoremmalle tyttärelle.
Isänemänisä Kastematojen Karaokeilta on kuuluisia nimihirviöitä, jota tapasi erityisesti esteratsastuksen parissa kansallisella tasolla ihan sijoituksiakin ottaen. Madoksi kutsuttu nätti keskitason metriä hypännyt ori oli hyvin lauhkea oriksi ja se selittäytynee sen huonolla tiineyttävyydellä, mutta leppoisan ruunamainen ori sai kuitenkin kahdeksan varsan verran jälkeläisiäkin. Sittemmin Mato on ruunattu sen vanhoille päiville, ja nykyään 23-vuotias laulava liero nautiskelee kesälaitumista kärpästen kanssa.
Isänemänemä Taivaanlaiva on juuri pienmitoista ylikasvanut kimotamma, joka oli ihan puhtaasti siitoshevonen sen värin vuoksi. Rakenteeltaan hieman enemmän ehkä hirveä muistuttanut suomenhevonen oli luonteeltaan tasapainoisen tylsä ja mitäänsanomaton, mutta siksipä juuri niin rauhallinen ja kiva että luotettava. Toki Taivaanlaivaa käytettiin näytillä parit varsanäyttelyt ja Helppo B-tason tallikisoissa, jossa se sijoittui yleensä siihen 2-4. sijoille tasapaksun suorituksen avulla. Varsojen suhteen tamma oli kuitenkin erittäin haka ja haluttu emänä, ja Taivaanlaiva periytti huomattavasti parempaa rakennetta sekä lempeää luonnettaan, harmillisesti vain vähän kyllä kimoväritystään, kaksi varsaa seitsemästä taidettiin todeta lopulta kimovärisiksi. Nykyään Taivaanlaiva harmaantuu ja sokeutuu hiljalleen 28-vuoden ikäisenä kasvattaja-omistajansa viimeisenä hevosena kotipihan haassa varmaan viimeistä kesäänsä ennen armolliseksi todettavaa lopetusta.

​

Emänisä Mutterikiristäjä on hienoa, tarkkaan harkittua, vaaleanruunikkoa suomenhevossukua edustava yleispainotteinen ori. Jo pelkkä ulkomuoto ja väritys saavat kaikki kasvattajatädit kuolamaan ja haaveilemaan varsaa tästä orista, mutta siihen päälle vielä uskomaton luonne ja kisamestys; myös raviäijien suut loksahtavat auki. Mutterikiristäjä on luonteeltaan keskittynyt ja pääsääntöisesti kiltti, sillä on viisaan hevosen katse, sekä hienot ilmeet. Ratsuna se on voitontahtoinen, mutta tarvittaessa osaa myös rauhoittua. Ori on kilpaillut esteitä, koulua, kenttää ja valjakkoa hyvällä menestyksellä - melkoinen suorittaja.
Emänisänisä on Jenkkiavain, vaalenruunikko rakennekukkanen 163-senttisessä paketissa. Kenttää kilpaillut ori on luonteeltaan kärpästäkään satuttamaton, rauhallinen ja ratsastettavuudeltaan nöyrä. Kantakirjattu Jenkkiavain on ollut melkoisessa suosiossa kasvatuspiireissä, mutta sen omistaja ei anna komeaa herraansa ihan kelle tahansa käyttöön, vaan tammoilta odotetaan tiettyä tasokkuutta. Kilpailuista vielä sen verran, että kenttäpainotteinen Jenkkiavain on kisannut melkoiset määrät CIC1 tasolla saaden hienoja tuloksia ja voittoja. 
Emänisänemä on Levisten Repijä, vaaleanruunikko suloinen ilmestys. Ihana ulkokuori voi kuitenkin helposti hämätä ja tamma saa helposti kaikkien pasmat sekaisin. Levisten Repijä on melkoinen pirulainen, hoitaessa ihan sietämätön pyöriskelijä ja kaviolla uhkailija ratsastuksesta puhumattakaan. Hankaluudestaan huolimatta Levisten Repijä on kilpatilanteessa varsin mallikkaasti käyttäytyvää sorttia - ihme kyllä! Useat tulokset sekä este-, koulu-, kuin valjakkokilpailuissa tuovat tammalle jalostusarvoa ja sille onkin käytetty rauhallisia oreja, joiden avulla jälkeläisen luonnetta on pyritty tasaamaan.

Emänemä Routaruusu on melkoinen vastarannan kiiski melkeimpä joka tilanteessa. Se tykkää leikkiä hoitajaa pakoon -leikkiä tarhassa, pureskella harjoja ja hoitajaa, sekä nakella ratsastajia selästään. Kuitenkin, vaikka tamma alkuunsa kuulostaa todella pahalta, on se oikeaan mielentilaan joskus ja jouluna päästessään upea ilmestys niin koulu- kuin estekilpailuissakin. Routaruusulla on useita sijoituksia kansallisentason estekilpailuissa, sekä muutamia hyviä tuloksia ratsastuskoulujen koulukilpailuissa. Joku voisi sanoa, että tamma on ulkonäöltään "ihan sellainen perus", ja niinhän se vähän onkin. Merkitön ruunikko ei ole mikään erikoinen näky, eikä juurikaan kiinnitä huomiota julkisilla paikoilla. 
Emänemänisä Ruusumies on ihan toista luokkaa kuin jälkeläisensä Routaruusu. Ori on rauhallinen ja ihmiselle kuuliainen, tosin hieman tulistuvaa sorttia muita hevosia kohtaan, jonka takia se on yleensä lauman johdossa. Kenttää aktiivisesti nuoruusvuosinaan kilpailleella Ruusumiehellä on monia CIC1 -tason tuloksia tunnetuistakin mestaruuskilpailuista. Ruusumies soveltuu joka lajiin - kenttälajien lisäksi se on kilpaillut valjakkoajossa ja hevosagilityssakin, tosin hieman tavoitteettomammin. Ruusumies jouduttiin päästämään viimeiselle matkalleen 17-vuotiaana harmillisesti yllättäneen ähkyn vuoksi. Ori ehti jättää jälkeensä tusinan varsoja.
Emänemänemä Rauta-Rouva on rauhallisia eläkepäiviään Pohjois-Pohjanmaalla viettelevä tammarouva. Rauhallinen joka tilanteessa, pomminvarma opetusmestari, herttainen ja kiltti kuvastavat kaikki hyvin Rauta-Rouvaa ja sen luonnetta. Tamma on vienyt monet nuoret ratsastajat alkeistasolta jopa kansallisentason kilpailuihin, eikä ole koskaan tuottanut kellekään pettymystä. Kisa- ja opetusuran päättyessä Rauta-Rouva pyöräytti kolme varsaa, joista viimeisen jälkeen eläkepäivät rauhallisten maastolenkkien ja valjakkohöntsäilyjen siivittämänä alkoivat. Vielä tänäkin päivänä kunnioitettavassa 26 vuoden iässä tamma porskuttaa menemään terveenä kuin pukki.

​

isän sukuselvitys © omistaja, emän sukuselvitys © kasvattaja