Valokylän Talli

Kaikki alkoi keväällä 2019. Tarjosin Turmeltajan Puutarhakäärmeestä sen myyntiaikoina, ja vaikka ori ei nyt meikäläisen matkaan lähtenytkään, oli sanomattakin selvä, että orista pitäisi saada vielä joku päivä varsa. Sitten Riimuvaarasta laitettiin orit jalostukseen, ja niiden joukossa oli luonnollisesti Puutarhakäärme.

Ehdin voivotella jo sopivan tamman puutetta - ei minulla ollut tälle mitään järkevää yhdistettävää. Kai siitä ehtisi joku päivä kuitenkin varsan vielä ottaa... Ja tähän yhtälöön lisätään sitten Viveka Lilja ja hänen omistuksessaan oleva Runon Amanta. Hyvä tuttuni otti kopin suruttelustani ja tarjosi heti tammojaan liisaussopparilla käyttöön, ja joukosta valikoitui tumma kantakirjattu Manta. Sovimme, että varsa syntyy pohjoisessa meillä ja Manta puolestaan saisi viettää mammaloman pohjoisessa rentoutuen ja kevyesti meidän toimesta ratsutettuna. Isäukkoa käytiin tapaamassa talven kylmillä ja niin Manta pääsi kotiutumaan hetkeksi Valokylään.

Kantoaika meni Mantan puolesta leppoisasti, rautiasta ei haitannut uusi ympäristö ja porukankin se otti omakseen hetkessä. Myönnettävästi tamma ehkä vähän lellittiin meidän toimesta, niin silkkihansikkain sitä kohdeltiin ja niin paljon sille lässyteltiin, mutta vitsailimme, että jos me nyt oikein kiltisti emää kohtelisimme, josko se antaisi meille hieman isäänsä pehmeämmän ja kiltimmän orivarsan. Manta ilmeisesti kuuli nämä supatetut toiveet ja huhtikuussa synnytti meille ajallaan ja ongelmitta tummaakin tummemman, mahongin värissä kiiltävän orilapsen, joka ristittiin Kuningasliljaksi. Tämä taipui kotiväen suussa Kustiksi, ja pääsimme huokaisemaan helpotuksesta, kun varsa kasvaessaan näytti omaavan enemmän leppoisan emänsä luonteenpiirteitä.

​

Kuningaslilja eli Kusti on osoittautunut mutkattomaksi, lunkiksi tyypiksi, joka on paaaaaaljon anteeksiantavaisempi ja tuttavallisempi kuin yrmeä isä-Körmy. Tummanrautias rupeaa mielellään kaveeraamaan ja ei juuri vaadi hirveästi millään saralla, eikä se oikeastaan pidä sen suurempaa meteliä itsestään, ja kentällä se on hyvin motivoitava, oppivainen ja ryhdikäs suomenhevonen. Ei siis ihmekään, että se on talliväen ja omistajansa suosiossa.

 

Kusti on niitä hevosia, jotka laiduntavat mielellään omassa rauhassaan, omassa tarhassa. Varsinaisesti ilkeähän ori ei suinkaan ole äijäkaveriakaan kohtaan, eikä se harrasta isottelua, mutta viihtyy nyt vaan paremmin itsekseen. Satunainen tarhakaveri kuitenkin menee Kustin puolesta siinä, missä yksinolokin, eli emän opit hyvästä hevoskansalaisuudesta ovat menneet perille.

Rautiaan käsiteltävyys on ehdottomasti orin parhaita puolia - Kustin kanssa voi tehdä mitä tahtoo, missä tahtoo, miten päin tahtoo, eikä kukkaspoika ota nokkiinsa. Tarhasta sen saa kiinni ihan vaan kävelemällä luokse, ruoka-aikoina Kusti odottelee jo usein portilla, ja sitä taluttaa kuin koiraa mukana, ihan lenkille asti. Kaikki hoitaminen orin kanssa onnistuu tarvittaessa kiireessäkin, eikä kukkasella mene palkokasvia nenään kovemmastakaan käsittelystä suan kanssa, vaikka sitä yleensä kosketaankin vain silkkihanskat kädessä, kukapa näin kivaa hevosta tahtoisi rujosti käsitellä. Kusti on siis kaikin puolin mukava laitettava, ja sen kanssa tuhlataan lähinnä aikaa omasta halusta. 

 

Kusti on tallin varmasti yksi mielekkäimpiä hevosia ratsastaa, toki ihan syystä. Orilla on mukavan tekevä, halukas asenne ja eteenpäinpyrkimystä, superkivat askellajit istua mukana ja mukavan anteeksiantavainen suhtautuminen ratsastajan törttöilyihin. Alkuverryttelyjä kukkasheppa ei hirveästi edes vaadi, kunhan semmoiset pienet käynnistelyjumpat, jossa lähinnä haetaan tuntumaa ja avataan askelta pidemmäksi.

Rautias on väitettävästi enemmän kouluratsu kuin hyppääjä, vaikkakin osaava molempiin lajeihin. Kustin askellajit on vaan niin omiaan kouluvääntöjen pariin; yleisesti askeleessa on mittaa ja voimaa, kyyti on hyvin tahdikasta ja ori etenee rohkeasti. Kukkaponi on myös herkästi apuihin reagoiva, tilanteen vaatiessa omatoiminen ja oppivainen suomenhevonen, joka käyttää molempia päitä ja kulkee vaikka kaikkiin ilmansuuntiin yhtä aikaa, jos sitä siltä menee pyytämään. Kusti siis antaa kaikkensa ja pyytää takaisin ei mitään.

Huolimatta Kustin erinomaisuudesta kouluhevosena on siitä esteillekin, jopa metrisille. Tummanrautias omaa oikein mukavan tekniikan esteille, jossa se ponnistaa molemmilla jaloilla ja on hyppyvarma kulmasta kuin kulmasta, eikä se koskaan kyseenalaista ratsastajan ohjausta, vaikka tyyppi vähän selässä epäröisikin - Kusti tekee itse jos ratsastaja unohtaa vasemman ja oikean. Mikään autopilotti ori ei kuitenkaan hypätessä ole, vaan vauhti kyllä hidastuu jos kyytiläinen ei osaa oikein opastaa, joten selkässä ei Kustin kanssa pääse haaveilemaan. 

Kuningasliljamme on siis mukava aina omalta osaltaan hyvään suoritukseen pyrkivä tapaus, joka tekee rohkeasti ja motivoituneena, mutta ei liiallisen innokkaanakaan. 

 

Kisapaikoilla Kusti on osoittanut olevansa ihan sama Kusti kuin kotonakin, eli mitään erityistä showmiestä ei tästä kyllä kuoriudu kisahulinoissa. Ori vaan nyhtää mielellään heinää ja korkeintaan nostaa päätä ohikulkevan tamman puoleen puhistakseen vähäsen, mutta siihenpä villit orivaistot jäävätkin. Kuljettaessa tummanrautias on malliesimerkki hyvästä koppikoulutuksesta, sillä kukkanen menee koppiin ja tulee kopista sormia napsauttamalla, eikä itse matkailu haittaa suomenhevosta sitten lainkaan. 

 

© VRL-14618