Muistoissamme

12.09.2014, kirjoittanut Lissu T., estevalmennus

​

miseryn ja Mellun kanssa treenattiin pituusesteillä; oksereita, trippeli ja viuhka. Verryttelyissä pienhevostamma kiukutteli, ravaaminen ei meinannut sujua – käynti vielä vähemmän -, laukka sentään pyöri hyvin. Hypyt sujuivat vaihtelevasti, välillä ponnistuspaikat osuivat mihin sattuivat, osa hypyistä oli löysiä ja puomit kolisivat, välillä tamma taas teki oppikirjamaisen hyviä, pyöreitä ja tarkkoja suorituksia. Tammaa herkistettiin ja aktivoitiin siirtymisillä, esteille avuksi otettiin laukkapuomit. Pikku hiljaa raudikosta saatiin kaivettua esille se osaava, kapasiteetikas hyppääjä, joka se oli. Kun verryttelyt sujuivat, siirryimme isompien treeniesteiden pariin.

Treeni aloitettiin oksereilla, niiltä siirryttiin viuhkalle ja trippelille, sitten esteitä alettiin yhdistellä ja mukaan tuotiin vaihtelun vuoksi myös pystyesteitä. Mellun laukka pyöri hyvin, eikä tamma kytännyt esteitä, vaan meni reippaasti yli jokaisesta esteestä, jolle se ohjattiin. Tamma luisui välillä liiaksi esteiden vasempaan reunaan, joten misery joutui muistuttelemaan ratsuaan vasemmalla pohkeella useammin. Hypyt alkoivatkin osua enemmän esteiden keskelle, ponnistuspaikat osuivat hyvin kohdilleen. Oksereilla tehdyn hyvän pohjatyön jälkeen viuhkalla tai trippelillä ei ollut ongelmia. Seuraavaksi pituusesteitä alettiin hypätä pystyesteiden kanssa pieninä tehtäväsarjoina. Linjat pidettiin selkeinä ja suurilinjaisina, vähitellen reittejä lähdettiin lyhentämään. Mellu suoriutui tehtävistä ongelmitta, olivat lähestymiset pitkiä tai lyhyitä, eikä estekorkeuden nousi hidastanut tammaa – pienhevonen teki vain parempia suorituksia, kun puomit nousivat. Lopuksi kaikki esteet hypättiin 100cm ja 110cm ratoina, joilla ratsukko pääsi esittelemään hyvää yhteispeliään sekä siistiä, asiallista ratatyöskentelyään. Kaiken kaikkiaan meno oli hyvän näköistä, kun kunnon treeniin päästiin, hienoa työtä!

​

***

​

20.12.2014, kirjoittanut suba, estevalmennus

​

Astelin samaan aikaan Moondancen pihaan, kun misery ja suomenpienhevostamma Mellu tulivat ulos tallista. Rakentelin esterataa ratsukolle samalla kun he verryttelivät. Rataan kuului ihan normaaleja esteitä, ristikoita, pystyjä ja oksereita. Aloitimme valmennuksen helpolla suhteutetulla, noin neljän askeleen välillä ristikolta ristikolle. Ratsukko sai paikat kohdilleen ja väliinkin sen neljä askelta. Toisella kerralla piti tulla hieman reippaammin kolmella askeleella ja kolmannella kerralla hidastaa viiteen askeleeseen. Nämäkin sujuivat hyvin. Kävimme radan läpi pätkissä ja valmennuksen loppuun ratsukko suoritti sen kokonaisena. Ensimmäisellä kerralla meno oli hieman räpellystä ja Mellu kielsikin muutaman kerran. Toisella kerralla misery otti hyvin itseään niskasta kiinni ja ratsasti niin hyvin kuin osasi. Ratsukko selvisi radan puhtaasti ja annoin luvan aloittaa loppuverryttelyn.

​

***

​

26.12.2014, kirjoittanut suba, estevalmennus

​

Misery oli jo ystävällisesti kantanut esteitä kentälle ennen valmennuksensa alkua. Minun piti siis vain alkuverryttelyn aikana kasata ne oikeille paikoilleen. Kyhäilin yhden hieman erikoisemmankin esteen kentälle lisäämään vaikeustasoa. Aloitimme viiden askeleen kaarevalla välillä ristikolta pystylle. Misery sai taas hyvin ratsastettua tammansa oikeisiin ponnistuspaikkoihin. Kävimme vielä ennen varsinaisen radan ratsastusta yksittäisinä sen tekemäni erikoisesteen. Mellu hieman kyttäsi estettä, jonka päälle oli levitetty loimi. Selkeästi miserykin jännittyi hieman hevosensa reaktiosta ja tuloksena oli kielto. Pari kertaa ratsukko sai lähestyä estettä ennen, kuin pääsivät siitä yli. Sitten oli itse radan ratsastuksen vuoro. Erikoinen este oli saanut Mellun hieman jännittyneeksi ja rata oli melko erikoista katsottavaa. Toinen kerta meni kuitenkin huomattavasti paremmin ja kolmannella kerralla ei ollut enää mitään ongelmia.

​

***

​

24.06.2018, kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

​

Moon. Tutuksi käynyt kasvattajaliite, olihan Moondancen hevosia astellut vastaan kisakentillä. Joskus vielä mullakin, mutisin monesti tallimestarin harmiksi. Vaikka toistaiseksi sitä juhannusta edeltäneenä viikkona aurinko paistoikin, eikä tallimestarin päiväunissa kummitelleet uudet suomenhevosostokset, myrskypilvet lähestyivät idyllistä maalaismaisemaa. Foorumia selaillessani törmäsin ohittamattomaan ilmoitukseen; Moondancessa oli menossa suuri myynti, ja koska moonlaiset ovat aina yhtä herkullista seurattavaa, päädyin minäkin makustelemaan myytäviä. Ja siellähän se odotti, oma Moonlaiseni; pientamma Melviina. Punarautias pikku Mellu, estepainoitteisesti kisannut, luonteeltaan myyntitekstistä päätellen aikamoisen tammamainen tapaus. Juhannuksen myrskyjen jälkeen lauantai-iltana auto pakattiin matkalle tallimestarin vielä seuratessa murjottaen vieressä, yö ajettiin Hämeeseen musiikin pauhatessa ja Pepsiä kitusiin kumoten. Perillä sunnuntai-aamun taittuessa päivän puolelle Melviina otti meidät vastaan turpa rullalla, mutta meikäläinen ei sitä vaaleanpunaisen pilven läpi tietenkään nähnyt.

​

***

​

26.03.2019 kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

​

Melviinan vakihoitaja pyöritteli tammalta leikattua jouhitupsua kätösissään. Talo oli hiljentynyt kahvipöydän ääreen - yleensä niin eloisa tilamme suri. Moonlainen oli alkanut täristä maaliskuun alussa. Tärinää oli hierotettu, mutta oikein mikään ei auttanut. Sitten oli seurannut pakonomainen pään nykiminen, outo kompastelu. Tässä vaiheessa Melviina kuskattiin eläinlääkäriasemalle. Saimme lähetteen jatkotutkimuksiin väsyneen rautiaamme kanssa, ja lopulta eläinlääkäri näytti kuvia aivokasvaimesta. Mitään ei voitu enää tässä vaiheessa tehdä. Raskain mielin palasimme kotilappiin ja tilasimme tammalle lopetuksen seuraavalle viikolle. Hauta oli kaivettu valmiiksi, kun juuri ja juuri jaloillaan pysynyt Melviina talutettiin metsän reunalle hyvästeltäväksi. 

Melviinan kivut olivat nyt ohitse, ja kaipaus nyrpeää moonlaista kohtaan suuri.