Valmarin Talli

Kasvatustarkoituksissa etsittiin jälleen tallin täytettä suomenhevosravureiden muodossa. Suomenhevosten myyntipalstoilta törmäsinkin sitten kulomustaan tammavarsaan, jota kuvailtiin iloiseksi ja reippaaksi menijäksi jo nuoressa iässään. Varsan vanhemmat olivat kumpikin kantakirjattuja rotunsa juoksijaedustajia. Kaikkineen tamma olisi lupaava ja mukava lisäys kasvatukseeni, joten aloitimme viestinvaihdon varsan kasvattajan kanssa. Vaputtaja oli jo vieroitettu ja eläinlääkärikin oli varsan jo ehtinyt tarkistella, joten vain viikkoa myöhemmin kulomusta suomenhevonen kärrättiin pihamaalle ihan kasvattajan toimesta.

​

Luonnollisesti Vapuksi nimetty kulomusta tamma on oikein persoonallinen suomenhevonen, ​jolla on roppakaupalla omapäisyyttä ja vauhtia elämässään - siksipä sitä kutsutaan välillä ihan tallimme ilopilleriksi, Vapulla kun ei ole koskaan huonoja päiviä. Leikkisä suomenhevonen on suht hyväkäytöksinen eikä omaa juuri pahoja tapoja, mutta erityisesti vieraammissa käsissä testaileva ja jopa lapsellinen otus, joka vaatii silloin tällöin kurinpalautuksen. Pahantahtoinen Vappu ei siis suinkaan ole, mitä nyt vaan semmoinen jokapaikansählä.

 

Vappu on semmoinen hieman tuulella käyvä hoidettava - välillä tamman kanssa tuhlaantuu enemmälti aikaa sen tunkiessa turpaansa joka väliin, toisinaan taas sitä kiinnostaa enemmälti vain katsella ympärilleen korvat vimmatusti pyörien. Yleensä se keskittyy tietysti kaikin tavoin hoitajansa kanssa hääräämiseen, nuoleskellen hihansuita, huiskutellen häntäjouhia ja pöllyytellen puruja. Joskus ihan napakka ei-komento saa kulomustan asettumaan ihan kiltiksi, ainakin hetkellisesti, kunnes se aloittaa sähläämisen uudelleen. 

Taluttaessa tamman kanssa saa olla jonkin verran varpaillaan sen tiiraillessa ympäristöä, vaikka mörköjä se ei suinkaan etsi - mitä nyt muuten vaan saattaa rynniä nuuskimaan postilaatikkoa tai pyrkiä reippaasti raviin nostaen tarhakaverin luo. Mitä suoremmaksi kuitenkin reitin saa ja mitä nopeammin sen jaksaa reipastella Vapun köpötellessä vierellä, sen tehokkaammin saa suomenhevosen liikutettua.

​

Vappu on vielä ehdottomasti kokematon, hieman jopa kuriton ajettava, joka vaatii ehdottomasti osaavan kuskin, joka ei sen suuremmin pelleilyä katso hyvällä mutta osaa ottaa homman myös huumorimielellä tarvittaessa. Vapun lempipuuhiin radalla kuitenkin kuuluu kaahailu, kaaoksen aiheuttaminen sekä tylsistyessään jopa jolkottelukin, mutta toimiessaan kulomustasta kakarasta saa ihan oikeasti liitävän, vauhdinhurmaisen otuksen esiin.

© VRL-14618