Kurjen Grimeria

virtuaalihevonen, rekisteröity tunnuksella VH19-053-0017

ruunihallakko norjanvuonohevostamma, korkeutta 142cm

syntynyt 02.04.2019, iältään 10-vuotias, ikääntyy satunaisesti

koulu- ja valjakkopainoitteinen, Helppo A / noviisi

kasvattajana Kurjenpesä FIN

omistajana Valokylän Talli (VRL-14618)

VIR MVA Ch - arvonimi myönnetty marraskuun 8. päivä 2019

☘ KTK-I - palkittu toukokuun 20. päivä 2019

☘ KV-I - palkittu huhtikuun 20. päivä 2019

☘ tavoitteina krj- & vvj-laatuarvostelut

Kurjen Grimeria ei ollut erityisen harkittu ostos, vaan enemmän pinkit sydänlasit silmillä laitettu mielihalujen johdattama norjalainen. Kaikki lähti oikeastaan toisen kurjenpesäläisen viikinkiponin myynti-ilmoituksesta, jota alkujaan kaavailin lappalaiseen kuolettavan punaiseen kansallislaumaan väriläiskän aihetta, jääden kuitenkin tarjouskilpailussa toiseksi. Nieleskellen siinä tappiota ajattelin suunnata katseen seuraaviin kurkimyyjäisiin, mutta samaan syssyyn itse kurjenpesän Aino vihjaili toisesta syntyvästä yhdistelmästä, jonka voisi laittaa maailmalle ja ennen kaikkea tarjosi sitä ensisijaisesti minulle; ja koska olin ihan valmiissa mielentilassa hankkimaan pöytyäläisen norjanponin, olin valmis jo melkeinpä kirjoittamaan paperit. Sovitusti saisin tietoa heti, tuliko ori vai tamma ja Aino pitäisi linjat kuumina kasvusta muutenkin, ja lopulta huhtikuussa sain meseviestissä kuvan vaaleasta tammanalusta. Heti vieroituksen jälkeen teimme kauppakirjat Ainon vakuuteltua ja ihasteltua minulle varsan erinomaisuuden (ei siihen paljon vakuuttelua vaadittu, olihan hallakko kerta kaikkiaan suloisin ilmestys mitä meikäläisen silmiin oli osunut), ja kurkipunkkari päästiin noutamaan kotolappiin. 

Gigi tunnetaan tallilla varsinaisen laiskanpulskeana ja mukavuudenhaluisena otuksena, oikeana tallikäsien pilalle syöttämänä pullasorsana, jonka päivissä ei koskaan tapahdu mitään odottamatonta ja jonka lehmänhermoisuus tekee siitä varsinaisen hyvän mielen hevosen, joskin joidenkin mielestä hieman tylsähkön sellaisen. Mitenkään vauhdikasta arkea tai sydämentykytyksiä tamma ei siis valitettavasti tarjoa, mutta tukevan ja lämpimän kaulan tueksi kylläkin, ja ehkäpä juuri siksi Gigi on yksi rakastetuimpia asukkaitamme.

Gigi on siis varsin mutkaton viikinkijäänne. Joillekin taatusti turvallinen ensikosketus hevosiin, viiskymppisten tätien tasapaksu kyydittäjä ja toisaalta myös tarvittaessa upea, tasainen kouluratsu, kaikki yhdessä paketissa. Hoidokkina varmasti tallin hyväkäytöksisin puksutin, jota voi sukia vähän ronskimmalla kädellä ja narun päässä lauhkea kuin kaiken kokenut ajokoira, vaikkakin hieman ahneen puoleinen tutkimaan ojanpientareet ja koivunoksat mutusteltavien varalta. Varsinainen tapakoulun kymppioppilas siis kyseessä - hoitajasta riippuen siis joko unelmatapaus laitella, onpa sitä joku tylsäksikin haukkunut. Joka tapauksessa Gigi on yhtä varma ja järkkymätön kuin kallio mitä tulee sen hoidettavuuteen. Ainoastaan kengittäjän kanssa hallakko ei turhaan kaveeraa, sillä kavioistaan tämä pullasorsa tuppaa hieman puhistelemaan, mutta nouseepa se jalka (ainakin laiskanpuoleisesti) kengittäjän tuomia porkkanalahjuksia vastaan. 

Joku viisaampi on varmaan jo osannut kuvitella Gigin metsäpolun siimekseen samoilemaan tamman suosimaan vaatimattomaan käyntivauhtiin, ja voin vahvistaa, että tähän skenaarioon viikinkijäänne varmaan parhaiten sopiikin (ehkäpä siinä syy, miksi itse omistaja harrastaa niikseen paljon maastoilua kurkipunkkarinsa kanssa). Gigi onkin siis varsinaisesti tätä nykyä oikea maastojussi sunnuntaikuljetin tätiratsastajille (mukaanlukien omistajansa), käynti- ja ravivaihteella varustettuna ja satunaisella sänkilaukkaominaisuudella. Yhtään kuitenkaan Gigiä vähättelemättä, on se myös oiva kouluponi mikäli sille päälle sattuu, oikean ja sopivasti vaativan ratsastajan käsissä. Kentällä hallakolta voi alussa odottaa hieman tympääntynyttä uran tallaamista ja tyytymätöntä, suorastaan laiskaa reagointikykyä minkään sortin apustuksiin, mutta mikäli tammaa jaksaa vaan ratsastaa auki yhtään varttia pidemmälle, saa tästä irti paljonkin Gigin päästessä tekemisen makuun. Tammalla on takataskussa nimittäin pitkät ja tasaiset sekä ennen kaikkea pehmeät askeleet ja kolme askellajia, mukavasti omaa ymmärrystä ja osaamista sekä nöyrää asennetta - ja Gigin puolesta on myös sanottava, että tamma antaa kaikkensa tehdessään. Valitettavasti se on myös sitä sorttia, jonka selkään ei voi asettua liian mukavasti varsinkaan kouluväännöissä, tai viikinkiponi lipsuu yksissä mielin ratsastajansa kanssa, eli mikään autopilotti tämä ei ole.
Gigin kanssa on kokeiltu myös esteitä, mutta mikään hyppääjähän tämä ei ole - aivan liian laiska tavoitteelliseen pomppimiseen. Estekorkeus kuusissakymmenissä kuitenkin tarjoaa mukavaa vaihtelua kerran kahdessa viikossa -asennoituneena tamman arkeen ja vaikka mitenkään päätä huimaavan kovaa ja korkealta hallakko ei hyppääkkään, nauttii se vaihtelusta ja onpa selästä käsin päästetty riemunkiljahduksiakin.

Kouluratsastuksen ohella Gigiä on ajettu ja nykyään pullasorsa on ihan noviisitason ajokki. Ajaessa hallakko tuppaa olemaan hieman tasapaksu puksutin, mutta oikein kelpo peli hommaan - ja radalle, jos on omistajaan uskominen.

Sukutaulu & jälkeläiset

i.  VIR MVA Ch Grímnismál KTK-I

ii. Tjoflaat rnhkko 146cm x ie. Eline rnhkko 140cm

iii. Tellefsen x iie. Grevinne Livny x iei. Saugstad Emil x iee. Gresskarpai

e. VIR MVA Ch Nordlie Dagny KTK-II KRJ-I

ei. Morten rnhkko 145cm x ee. Ashild rnhkko 141cm

eii. Mikkelsen x eie. Tove x eei. Fritiof x eee. Aurora

Gigi on rajoitetusti tarjolla jalostukseen 1-polvisille vuonohevosoreille.

ori Trollkongen Lys KTK-I / 21.06.2019 / i. Derian Trollgutt

tamma Gullveig Lys ktk-kelp / 09.05.2020 / i. Derian Greyfell

Kisakalenteri

KRJ 15 sijoitusta, joista 01 voittoja

13.07.2019 kutsu / Helppo A / 04/30

13.07.2019 kutsu​ / Helppo A / 02/30

18.07.2019 kutsu​ / Helppo A / 02/30

18.08.2019 kutsu / Helppo A / 07/50

19.08.2019 kutsu / Helppo A / 02/30
21.08.2019 kutsu / Helppo A / 03/30

21.08.2019 kutsu / Helppo A / 05/30

25.08.2019 kutsu / Helppo A / 03/30

03.10.2019 kutsu / Helppo A / 02/30

07.10.2019 kutsu​ / Helppo A / 02/30

07.10.2019 kutsu​​ / Helppo A / 04/30

11.10.2019 kutsu / Helppo A / 01/30

15.10.2019 kutsu​ / Helppo A / 05/30

17.10.2019 kutsu​ / Helppo A / 05/30

30.10.2019 kutsu​ / Helppo A / 03/30

VVJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja

Muut kisat (cup, nj, vsn)

NJ 19.05.2019 Adina / tuomarina Jannica / 02/09, irtoSERT
NJ 29.06.2019 Kurjenpesä / tuomarina Lissu T. / 01/04, BIS3 MVA-SERT
28.07.2019 Adina / tuomarina Jannica / 03/05, irtoSERT

Päiväkirja

20.09.2019, kouluvalmennus, © omistaja

Illan koleus oli ehtinyt asettumaan kentän valojen upotessa kylmään harmaaseen hiekkaan. Saga kevensi tarmokkaasti laiskan hallakon ratsunsa selässä, siis Gigin, jos joku ei jo arvannut kuvauksesta. Tamma oli päässyt repsahtamaan kesälaitumilla ja puuskutti nyt vähintäänkin puoliunisesti uralla, ja ihan hampaita kiristi katsella viikinkihevosen tarmottomuutta. Toki Gigillä oli kesäinen varsa ja muutama kisa alla, mutta menestystä ei oltu niitetty ihan toivotulla tavalla - joskin sen olin vielä pistänyt heinäkuussa oloneuvoksena olon piikkiin, mutta elokuun puolivälissä huumori oli jo alkanut käydä vähiin, ja tamman laidunkausi oli päätetty keskeyttää mokoman syödessä jokaisen ruohonvarren, joka sen turvan eteen osui. 

Tässä siis tulos, lihava, laiska, flegmaattinen vuonohevonen, jonka pitäisi muka aloittaa kisakausi nyt syyskuussa, ensimmäisiin oli jo ilmoittauduttu. Joko olin kuvitellut tilanteen paremmaksi, tai yksinkertaisesti olin vain hulluudensuuruuksissani ajatellut tamman olevan tikissä kisoihin mennessä - tässä vaiheessa toki menoa katsellessa ihan sula mahdottomuushan se oli. Vaan pakko oli yrittää, ja olin sopinut suomennorjalaisen Sagan kanssa ratsutuksesta. Pirteä blondi toisi uskottavasti vauhtia Gigiin (tai ainakin tarmokkaasti yritti), vaikkakin nuori nainen oli heti kolmen päivän jälkeen kysellyt minua valmennusmeiningillä kentälle matkaan, ja täällä sitä seisoskeltiin.

"Ota sitä kunnolla ohjista ja laita muotoon, jatka ravia ja käytä pohjetta, tai se ei tee mitään", huusin ohjeita Gigin edelleen liikkuessa kuin elämäänsä kyllästynyt tuntihevonen ratsastajan kannustaessa sitä eteenpäin - valitettavasti hallakko oli enemmän niitä käskettäviä malleja, ja näin ollen osasin kuvitella, miksi Saga oli niin harmistuksissaan pyytänytkin meikäläisen messiin seuraamaan liikutusta. 

Onnekseni puoliviikinki tyttö oli niitä ratsastajia, jotka ottivat mielellään vastaan ohjeet kuin ohjeet, ja pyrkivät täten parantamaan ratsastustaan kerta kerralta hevosen kanssa. Näin ollen blondi ei pettänyt tälläkään kertaa ja otti huuteluistani kiinni, vaatien nyt Gigiltä paljon enemmän kuin luuskan löntöstelyä. Vaikka alku olikin erittäin tuskaisaa katsottavaa, päätyi hallakkoni lopulta vaihtoehtonsa punnittuaan antamaan Sagalle lisää pelitilaa. Mokoma poni taisi käsittää, että blondi juuri selätti suurimman syyn tamman laiskoiluun.

Tuhlasimme toisen kymmenminuuttisen pelkästään verryttelyyn, kunnes Gigillä alkoi askel kulkea. En millään uskonut, että koululinjaisella vuonohevosellani oli niinkin olematon liike kuin mitä se esitti, ja sinnikkyys palkittiin tamman vetryessä lopulta Sagan alla parempiin askelmittoihin ja ryhdistäytyessä tasoisensa koulupelin muotoihin. Ohjeistin ratsukon simppeleihin laukanvaihtoharjoituksiin ja siirtymiin kenttäpintaa hyväksi käyttäen; voltteja, radan leikkausta suuntaa vaihdellen, kiemurauroja, mitä mieleen vaan sattui josta ratsukko voisi hyötyä. Tehokas, hikinen puolituntinen, jonka viime metreillä tamma jo näytti kisakelpoista askellusta eikä puuskuttavasta kesäluuskasta ollut jälkeäkään, kesäkiloja lukuun laskematta. Kiittäen päätin kaksikon touhut ja ohjeistin loppukäynneille kentällä - erityisen toiveikkaana tulevan suhteen. Ehkä Gigistä saataisiin vielä kisakuntoinen poni kisoihin.

****

08.05.2020, kouluvalmennus, © Hazel​

“Älä anna sen oikoa kulmissa!” Humutin parahti kentän laidalta ja mä hikoilin hänen vuonohevostammansa selässä. Mun ratsua, Gigiä, tuntui kiinnostavan kuin kilo sitä itseään mun epätoivoiset maiskuttelut ja pohkeella puristelut. Tamma suorastaan löntysteli eteenpäin ravissa ja se tuntui keskittyvän vain aidan toisella puolella olevien maisemien katseluun. Tarpeeksi kun jaksoin pyytää, se muisti silti välillä kääntyäkin.

Sain tehdä aika tavalla töitä, jotta sain Gigin asettumaan ja taipumaan nätisti. Silti emme tuntuneet puhuvan ihan samaa kieltä - siinä missä mä yritin vääntää jos jonkinmoista kiemurauraa, tuntui Gigi välillä unohtavan, että joku istui sen satulassa. Humutin vain nauroi kentän laidalla ja sanoi luovuttaneensa suunnittelemiensa tehtävien suhteen. Onneksi me saatiin sen sijaan lopuksi pari ihan kivaakin laukkapätkää ja onnistuneet raviväistöt. Gigi ei onnistunut siis tuhoamaan mun itsetuntoa ihan lopullisesti.

Kaikki materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu.
Valokylän Talli on virtuaalitalli, ja näin ollen sivuilla esitetyt henkilöt ja kuviin liitetyt tiedot ovat fiktiivisiä.

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now