Valokylän Talli

00.00.2018, kirjoittanut Ira, päiväkirjamerkintä

​

Kaunon Nanomus oli nyt tilallani jo toista päivää. Pikku tamma oli kotiutunut ainakin näin ihmisen silmään oikein hyvin. Nanon entinen omistaja oli varoittanut minua, että paksuimmatkaan aidat eivät tammaa pidättelisi, mutta en siinä tilanteessa ollut seikasta moksiskaan. Kotimatkallahan sitä tuli sitten pohdittua ja ehkä jopa huolestuttua mahtaisinko pärjätä tamman kanssa lainkaan.
Vilkaistessani tamman tarhalle päin ja todettuani, että ruunikko oli vielä siellä missä pitikin sain jälleen huokaistua helpotuksesta. Ainakin hetkeksi. Ovikello soi jolloin pomppasin pystyyn teekupin äärestä ja kiiruhdin avaamaan. Oven takana seisoi jo tutuksi tullut postimies suurehko paketti kainalossaan.
"Ei mahtunut postilaatikkoon", naurahti mies ojentaen laatikkoa minulle. Pieni hymy suupielilläni otin paketin vastaan laskien sen lattialle selkäni taakse. Höpöteltyämme hetken ja kiitettyäni postimiestä kävin paketin kimppuun toivoen, että sisältä paljastuisi Sirun uusi loimi jonka olin tilannut.
​Saatuani sakset käteeni ulkoa kuului äänekäs postimiehen manaus:
"Helvetti!" Hämilläni avasin jälleen ulko-oven nähdäkseni, että kaikki on hyvin ja meinasin ratketa nauruun huomatessani Nanon hamuilevan postimiehen hattua tuon päästä miesparan koettaessa väistellä. Kyllä tuo sisukas suokkitamma vain tarhasta oli pois päässyt, mutta ei se pitkälle ollut pötkinyt!

​

***​

01.05.2018 kasvattitapahtuma, palkinto Karkuri!, kirjoittanut rukkanen

​

"Karkuri!" Nanomus repäisi heti alkuun itsensä irti ja liihotti ympäri tuttua tallipihaa vapaudestaan nauttien. Onneksi oli iso porukka nappaamassa villiä tammaa kiinni!

​

​

22.06.2018 kirjoittanut Ira, päiväkirjamerkintä, kasvattitapahtuma

​

Kaarsin vihreällä farmariautolla töyssyiselle hiekkatielle. Mieheni Aaro ajoi perässäni naapurilta lainatulla Skodalla johon oli kiinnitetty traileri. Olimme päättäneet sijoittaa Nanon sekä Vipen eri trailereihin. Itse olin ottanut Vipen kyytiini ja Aaro oli saanut niskoilleen energisen Nanon. Pian edessämme alkoi erottua vanha navetta sekä muuta pihapiiriä. Olimme jälleen saapuneet Kaunovaaraan. Edellisestä käynnistä ei ollutkaan kovinkaan kauaa. Paikalla oli jo paljon porukkaa, joten parkkipaikan löytäminen ei ollut suurelle farmariautolle helppoa. Lopulta sain auton parkkeerattua ja lähdin oikopäätä tervehtimään isäntäväkeä. Hetken jutusteltuani vilkaisin kelloa ja tajusin hevosten esittelyn alkavan pian. Käskin Aaroa purkamaan Nanon ulos trailerista. Kaivaessani farmarin takakontista harjoja kuulin Aaron turhaautuneen äänen ja ylimääräistä möykkää väkijoukosta. Kohotin katseeni ja huomasin ruunikon tamman kirmailevan tyytyväisenä väkijoukon sekaan ihmisten väistyessä. Näky ei minua sinäänsä yllättänyt. Lähdin rivakasti astelemaan tamman perään, mutta pikku vintiö väisteli minut ketterästi. Ihmisten herättyä ihmetyksestä sain jo pian muilta hevosten omistajilta apua ja Nano saatiin vangittua 30 minuutin juoksentelun jälkeen. Kiittelin kaikkia avusta ja kävin sitomassa Nanon paikalleen. Aaro otti syliinsä pinon harjoja ja suuntasi harjaamaan Nanoa, minun siirtyessäni hakemaan Vippeä trailerista.
Nanon osalta esittely meni oikein hyvin, mitä nyt tamma meinasi karata jälleen liihottelemaan, mutta onneksi oli sen verran kova ote, että tamman aikeet jäivät vain haaveiksi. Päivän vietto jatkui myöhään iltapäivään nauraen ja pitäen hauskaa, unohtamatta tietenkään rupattelua. Ilta alkoi hiipiä jo niskaan, joten oli aikamme lähteä. Kävin vielä ennen autoon nousemista tarkistamassa molemmat hevoset, jonka jälkeen istahdin väsyneenä auton rattiin. Hyvä kun edes sain avaimen virtalukkoon, mutta lopulta sitä päästiin perille ehjin nahoin.

​

***​

27.06.2018 kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

​

Nano oli nyt asustellut Tuuvanhovin laumassa muutaman päivän verran, ja ruunikko elosalama oli enemmän kuin vähemmän asettunut kodiksi; olihan se tehnyt tuttavuutta laiduntavan tammalaumamme kanssa, toistaiseksi tarhaten tosin kaksistaan toisen kaunolaisemme Venlan seurassa. Karjalaiset ovatkin viihtyneet selvästi keskenään. 
Oma Pollemme on myös jo osoittanut kasvattajan ja Iran varoittelemia taitojaan hakasten kanssa, sillä maanantain aamuvarhaisella kauralaarilta löytyi ahne, kummasti ylensyönyt tammuska, onneksi ei sentään kahta Venlan tyydyttyä jäättämään tämän seikkailun välistä. Nannaa revittiinkin sitten vielä suusta rehua matkalle varisten kohti pienempää tarhaa tarkkailevan silmän alle, sillä kukaan ei tiennyt kuinka paljon tämä ikuisesti varsan tasolle jäänyt ruunikko olikaan ehtinyt herkutella kissojen ollessa yöpuulla... Onneksemme kaunolaisen vauhtia ei hidastanut täyteen vedetty vatsa, sillä iltaan mennessä Nano huuteli kärsimättömänä ruokakärryjen perään, ja tarhassa tamma oli ehtinyt juosta varmasti kahden hevosen edestä. 

Yöksi tallimestari Juho olikin sitten ehtinyt asentaa porttiin uuden rautaisen salvan (kiitokset paikallinen K-Rauta), jonka läpi ei tämä taikuritamma ainakaan toivottavasti heti ole pääsemässä. 

​

***​

14.07.2018, kirjoittanut Lea M., estevalmennus

​

Nano toi valmennukseen vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Tämä polle ilmoitti heti olemassaolostaan ratsukon saapuessa maneesiin. Nanon kanssa otettiin rauhallisesti alkuverryttelyt ja ohjeistin ratsukkoa tekemään kaiken mahdollisimman rauhallisesti ja tyynesti. Jos hevosen päästäisi villisti menemään esteillä ryhmävalmennuksessa, voisi lopputulos olla aika kaoottinen. Sitä se ei onneksi lopulta ollut, sillä ratsukko sai rauhoitettua menonsa ja liiteli esteiden yli nätisti. Hyvä suoritus!