Valokylän Talli

09.08.2017, kirjoittanut kasvattaja, päiväkirjamerkintä

​

Kaunon Venla on kaunis ruunikkotamma. Venlan kanssa on ollut helppoa tutustua uusiin asioihin eikä tamma arkaile jännittävissäkään tilanteissa. Traileriin se kävelee luottavaisesti eikä hätäile matkan aikana. Tamma on kiltti, reipas ja täysjärkinen nuori hevonen, jonka kanssa on tulevaisuudessa helppoa edetä kun perusjuttuihin ollaan tutustuttu jo nuorena. Sukunsa puolesta se sopii niin este- kuin koulukentillekin. Venla on Kaunovaaraan palautunut kasvatti, joka on ehtinyt kilpailla jonkin verran. Tamma etsii mahdollisesti uutta kotia myöhemmin, kunhan ensin katsellaan saadaanko edellisestä kodista minkäänlaista vastausta. Kotiin paluu on onnistunut hienosti, Venlaa on hoidettu edellisessä paikassa hyvin vaikka se onkin jäänyt viimeaikoina seisoskelemaan tyhjänpantiksi. Nyt katsellaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

​

***

​

11.06.2018, kirjoittanut kasvattaja, päiväkirjamerkintä

​

Venla, senkin kiertolainen! huudahdin kun ruunikko tamma laskeutui trailerista takaisin kotipihaan. Täältä se oli nyt lähtenyt jo kahteen kotiin, mutta taas tamma pirulainen palasi takaisin. Rapsuttelin hölmistyneen oloista tammaa. Se tuntui yhtä tutulta kuin ennenkin. Olihan se ollut meillä pienenä ihan jonkun aikaa ennen kuin lähti ensimmäiseen kotiinsa. Venlaa ei paljon haitannut vaikka ihmiset ympärillä vaihtuivat, se tottui jokaiseen paikkaan nopeasti ja oli kuin ei olisi koskaan muualla ollutkaan. Sen kanssa oli todella helppoa ja kivaa reissata. Nyt tosin toivoimme, että tamma pääsisi viimeiseen ja pysyvään kotiinsa. Meillä se saisi rauhassa laiduntaa koko kesän, jos uutta omistajaa ei löytyisi hetimiten. Jos syksyllä täytyisi vielä yrittää kaupata ruunikkoa niin joutuisimme miettimään uudestaan Venlan tulevaisuutta. Se ei ollut saanut vielä yhtään varsaa ja kisaurakin oli jäänyt kesken. Olisiko sen kohtalo lähteä taivaslaitumille ilman suurempia saavutuksia? Eihän se meitä toki haittaisi, mutta olisi ihanaa antaa tamman tehdä vielä ratsun hommia vaikka ratsastuskoulussa tai jonkun maastoratsuna. Kerran vuodessa tätä ihanuutta on kai yritettävä myydä.

​

***

​

17.06.2018, kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

Kaunovaaran kasvatteihin olin törmännyt jo aika ahkerasti 2016 alkaen, ja jo silloin kuola valuen ihailin suomenhevosten menoa; olihan joukossa monenmoista kaviokasta, kaikissa omat vivahteensa. Päätinkin suomenhevoskasvatusta aloitellessani 2017 vuoden alkupuolella, että joskus on myös meikäläisellä kaunolainen - tosin tämä oli haaveissa vasta oman kasvatuksen ollessa raiteillaan... Tai näin oli suunniteltu, kunnes 2018 vuoden kesäkuussa netissä törmäsin itse Kaunovaaran emännän ilmoitukseen myytävästä, jo hevosen ikään ehtineestä ruunikosta. "Huvikseen vaan luen" muuttui nopeasti "pakko saada Venla" -mantraksi, ja raapustelin ihastuksesta puhisten tarjouksen. Vain hetkeä myöhemmin sainkin ilahtuneen vastauksen rukkaselta, ja seuranneet päivät ennen pitkää ajomatkaa Pohjois-Karjalaan kuluikin vaaleanpunaisessa sumussa. Kesäkuun puolivälissä auto kurvasi Kaunovaaran parkkialueelle, meikäläinen oli jo autosta hypännyt vauhdista, ja suunnannut kohti tallirakennusta. Vanhan navetan ovella odottikin hurmaava kasvattaja, joka oli siepannut kiertolaisruunikon tarhasta vain hetkistä aiemmin puunaukseen minun vakuutteluani varten. En tosin vakuutteluja kaivannut, sillä tamman tapittaessa minua suurilla silmillään olin valmis taluttamaan kaunolaiseni traileriin siltä seisomalta. 

​

***

​

08.03.2019 kirjoittanut kasvattaja, kouluvalmennus

​

Venla tallusteli maneesiin kuin ei olisi koskaan meiltä lähtenytkään. Sen näkeminen oli aina ilo ja varsinkin näin hienon omistajan löydyttyä Venla oli selkeästi entistä tyytyväisempi elämäänsä. Hieman pullealta se näytti, mutta eihän se mitään, lihasta löytyi ja energiaa treenata. Venla meni tapansa mukaan automaatiolla heti ensimmäisestä harjoituksesta lähtien. Käskin Hillaa herättelemään Venlaa ettei se tekisi kaikkia töitä yksin. Tuntihevosmainen Venla oli aina ollut sellainen, herättelyä kaipaava ja turhankin tunnollinen. Kun tamma alkoi oikeasti kuunnella ratsastajan apuja oli se myös energisempi. Askel nousi ja ravissakin tamma näytti aika napakalta pakkaukselta. Pohkeenväistöissä Venla yritti mennä taas omaan tahtiin kuuntelematta apuja, tamma olisi mennyt väistöt varmaan vaikka unissaan. Hilla otti harjoituksen väliin pienenä herättelynä laukannostoja, Venlakin tajusi vihdoin ettei tässä voida automaatilla kulkea vaan täytyi tehdä töitä. Väistötkin sujuivat sitten ongelmitta, tamma kuulolla ja teki juuri mitä ratsastaja pyysi. Avo- ja sulkutaivutukset menivät myös upeasti kun Venla keskittyi kuuntelemaan apuja. Laukka nousi juuri siinä kohdassa kun piti ja Venlan alkaessa ennakoida vaihdettiin laukkannostojen paikkaa. Hieno suoritus Venlalta. Kotonakin voisi tehdä vaihtelevampaa treeniä ettei Venla ehtisi niin paljoa ennakoimaan.