Playground Ponies

⋆ kutsutaan nimellä Liisa
⋆ rekisteröity numerolla VH19-017-0416

⋆ syntynyt 20.01.2019, ikääntyy satunaisesti, nyt 7-vuotias

⋆ shetlanninponitamma, väriltään ruunikko, säkä 103cm

⋆ painoituslajina valjakkoajo

⋆ koulutustasolla noviisi

⋆ kasvattajana Huvitus FIN

⋆ omistajana Playground Ponies VRL-14618, FIN

Brace yourselves!

Liisaa ei turhaan ole nimetty syyrialaisen sodan jumalattaren mukaan; ponitamma kun tuppaa olemaan aamulla heti ​täysmittaiseen taisteluun hoitajan, tallilampaan ja naapurin ponin kanssa. Ei se varsinaisesti nyt häijy ole, mitä nyt Ellenin mukaan vähän enemmän vaan vastahakoinen, ja menisi ja tekisi mieluummin oman tahtonsa mukaan - siis kiitovauhtia kohti villihevoselämää viljapellolle. Ja koska siitä ei koskaan ole mitään villiä ja vapaata preeriaponia tulossa, joutuu joku onneton aina sen turhautumisen ja kiukutuksen kohteeksi, vaikka ilkeä tai vaarallinen ruunikko tammaponi ei ole, tahtoo vaan vääntämään kaikesta vastaan. Mutta kyllä se siitä, eikö vaan?

​

Liisa​ on niitä poneja, joita juuri kukaan ei myönnettävästi toivo hoidettavaksi, ja valitettavasti sekin homma on aina jaettava jollekin (yleensä luonnollisesti väkivahvalle miehelle). Ponitamman kiinni saaminen tarhasta on näes miltein mahdotonta ellei joku tuo hänen jumalatterelleen lahjuksia (kauraämpäri kainaloon siis ja muutama omenanpala taskuun) ja talutellessakin ruunikko joko menee kiitoravia tai vaihtoehtoisesti takaperin, kukaan ei oikein tiedä valmiiksi kumpaa tällä kertaa on luvassa. Joskus on peruutettukin tarhapolkuja eteenpäin päästäkseen. 

Karsinassa aamulla Liisa odottaa ainoastaan hänen tilaansa sitä aamuruokaa ja siihen aikaan ei kannata sitten hoitaa ponia laisinkaan, viskaa vaan kaurat sisään ovenraosta ja jatkaa menojaan. Joskus kunhan muistaa noukkia talteen kauraämpärin ennen kuin se on tuhannen pirstaleina karsinassa niin kaikki on hyvin valtakunnassa ja ruunikko jotenkin edes tyytyväinen. Hoitaminen suoritetaan käytävällä metalliketjuissa, ennätysaikoja tavoitellen ja hartaasti toivoen, että tammuska sattuu olemaan hemmottelutuulella ja sietää kaiken maailman rappailut ja kavioiden hipelöinnit - muutenpa sotaisa poni ei sitten lainkaan tykkää mistään hiplailusta, hyi yäk. Liisaa saa onneksi pääasiassa siis käsitellä kunhan tahti on ripeä ja turhat letitykset jättää toisten ponien hommiksi. 

​

Konsta oli viisas ja huomasi pian, miksei Ellen ole laittanut pahantuulista preeriaponiaan paluupostilla takaisin kasvattajalle - onhan se hieno ajoponi. Suorastaan oiva ja osaava, kunhan verryttelyissä kaasuttelee ylimääräiset kierrokset ulos ja saa tamman ohjastuntumaan. Sen jälkeen Liisa on jopa kivakin, sillä ajaminen on osoittautunut sopivaksi aivojumpaksi sotasankarittarelle ja kärryttelyssä on jopa tekemisen näköä. 

Vielä, jos sen saisi kisapaikoille ongelmitta (lastaaminen aloitetaan luonnollisesti jo edellisenä iltana) ja käyttäytymään ponin tavoin eikä minkään hirveän sotatiikerin lailla.