Playground Ponies

Meloni on niitä poneja, joissa on väitetysti ripaus riikinkukkoa seassa ja vähän ylimääräistä testosteronia. Sen päätä pyörittää ajatukset tammoista, tallipihan yksinvaltiudesta ja Konstan sekä muiden tallin orhiiden kanssa mittaa ottamisesta, eikä juuri koskaan hyvällä tavalla. Ellen taas ei usko, että näin suloinen nappisilmä voisi koskaan ketään nöyryttää millään muotoa, sillä Meloni osaa olla myös hirmu kiltti ja ihmisen huomioon ottava, kunhan sen kanssa lyö nyrkin pöytään heti kättelyssä sen aloitellessa sivuvilkuilut. Toisaalta, showmies kun on, orilla on niin mairea käytös naisseurassa, ettei siitä voisi kukaan saada irti sitä pompottavaa petoa, kuin se kuuleman mukaan on. 

​

Hoitaessa Meloni osaa olla hyvin tai hyvin hankala. Hyvin hankala erityisesti Konstalle, joskus pienemmille ponitytöillekin, vaikka jälkimmäiset yleensä pitääkin poniorille jöötä. Parhaimmillaan mustan wyattilaisen saa sukia, loimittaa, madottaa, mitä sitä keksiikään ihan rauhassa orin vaan riutuessa rakkaudesta tallikäytävän suuntaan tammojen kopistellessa ohitse ja sitten taas toisinaan Melonia ei pidätä mikään eikä kuukaan. Se ei nosta kaviota, antaa vähän hipaisutuntumaa hampaasta ja lähtee peruuttamaan eteenpäin mentäessä. Poni osaa olla siis hankalakin sille päälle sattuessaan, taluttaessa aina. Jos Melonin saa kulkemaan suht koht suoraan suuntaan, voi sitä palkita itseään toimiston pullakahveilla talon piikkiin. 

​

Konstankin on pakko myöntää, että Meloni on hieno ajoponi. Ryhtiä ja liikettä löytyy niin pituus- että korkeussuunnassa ja esityksestä ei reippautta puutu showmiehen mielistellessä kaikille, jotka kehtaa katsoa. Sen hermot on ajurin suhteen rautaa ja jos siellä kärryillä ei olla tekemässä, niin hän itse on, eikä meillä ole uskallettu mennä kyseenalaistamaan sen yhtäkkistä motivaatiota toimia järkevän ponin lailla. Meloni on siis pääasiassa ihan hitokseen hieno, toki Konstaa se edelleen vie kuin märkää rättiä jos helsinginherra sen kärryihin harhaluuloissaan uskaltaa. 

​

Melonin kärrytys kisapaikalle vaatii yleensä vähän etukäteissuunnittelua vankkuriin repimisestä aloittaen - sinne se ei ole menossa edes Ellenin kanssa. Monesti meillä huijataankin ori kyytiin käyttämällä ensin joku helppo tamma sisällä, jolloin hormonihyrrä hipasee kuljetukseen vilahduksella. Siitäs sait, ähäskutti ja voi sitä harmin määrää Melonissa, kun sen tyttöystävä julmasti peruutellaan kiinnitysten jälkeen pois. Itse matkailu ei kuitenkaan ole Melonille ongelma, vaan se keskittyy lähinnä heinäverkon kanssa leikkimiseen aika tympeissä, harmistuneissa mielin. 

Kisapaikoilla wyattipedosta kuoriutuu kuin mikäkin hyväkäytöksinen, kiiltävä poni, ja kukaan ei koskaan usko, että tämä muka olisi Konstan kanssa suksia ristiin laittava otus, sillä Meloni käyttäytyy jopa Konstan taluttamana. Tämä on toki vaan silmänlumetta kuten etelänhetelmäkin väittää, sillä eihän siinä ehdi riitaa haastamaan kun orilla on niin monta tammaa ja ihmistä, joiden suuntaan keikastella!