Jemman Ravitalli

Toisena se raahasi meille Veskun. Kaippa mää jo olin tottunu iteaan russeista, ku se ei mitenkää aamulla tarhassa yllättäny, mutta antoipa poninperkele mulle aamulenkin ku sitä hakea yritin. Jäi sitten tarhaan, mokoma ku ei tullu hyvällä. Flikka pitäköö poninsa. Ei se mua ala. 

​

Vesku on selvästi sielukkaampi, känkkäränkkäisempi ja orimaisempi verrattuna varmaankin koko tallin oreihin - siinä löytyy sitä isoa asennetta sitten kaikkien edestä. Ruunikko ei ole mitenkään erityisen yhteistyönhaluinen tai nöyrä, joskus jopa mahdoton käsiteltävä, ja rehellisesti ruunausta on mietitty, kunhan ehtii kisata muutaman kauden. Radalla Vesku kyllä menee ja lujaa - liiankin lujaa, ja sen kanssa saakin aina arvuutella, pysähtyykö matka maaliviivan jälkeen, vai muuttuuko lyhyt matka keskipitkäksi.