Playground Ponies

Zyrah ​alkoi pikkuhiljaa olla kisauransa loppuvaiheessa, ja se oli jäänyt suorastaan hävettävän vähälle jalostuskäytölle - Ellenin mukaan sitä vaan oli säästelty juuri oikeille oreille. Todennäköisesti Zyrah ei kuitenkaan saisi muutenkaan suurta varsalukua kerrytettyä, mutta tarpeeksi kylläkin omaan käyttöön. Sille katseltiinkin epävirallisen virallisesti nyt sitten sitä oikeaa.
Konsta itseasiassa oli se, joka bongasi brittiläisen Napin instagramin etusivultaan (se, miksi Konstan etusivulle tulee persikoiden sijaan poneja, on jo ihan eri tarina), ja jostain syystä mies erehtyi näyttämään ponin kuvaa Ellenille. Joka puolestaan näki heti, että tämä poni varmasti kantakirjaori ja vielä huvilainen suvultaan tarkemman internetin syövereihin kohdistetun tutkimusmatkailun jälkeen. Viikko siitä, ja Konstan kanssa lähdettiin ajaen Britanniaan Zyrah ja muualle jatkava myyntiponi mennessään. Tämän retken hedelmä lopulta toivotettiin talliin aurinkoisena iltapäivänä toukokuun lopussa.

​

Huun suvussa ei taida ollaan yhtään suoranaista ihmissyöjää, ja siitä meillä ollaankin erittäin tyytyväisiä, sillä Huu ei ole itsekään mitenkään erityisen vaikea tai vaarallinen huolimatta sen suloisen pelottavasta lempinimestään. Sen sijaan Huu on kyllä varsin häilyvää sorttia, sillä joskus sille itselleenkin jää ilmeisen epäselväksi, mistä se on tulossa ja minne menossa, tai mitä mieltä se on milloin mistäkin. Pääasiassa Huu on kuitenkin (kai?) ihan mutkaton, kiltti ja reipas ponitamma.

​

Huu on tosiaan vähän omanlaisensa ponitapaus, ja joskus se hämmentää meidän ohella myös itseään. Milloin tamma päättää olla tulossa vastaan tarhan portille, mutta yhtäkkiä jalat vievätkin takaisin tulosuuntaan; joskus Huu on jo puoliksi  sidottuna trailerin kyydissä, kun se päättääkin, että kopista on päästävä pois ja hetijustnyt. Eräs päivä se pitää jostain tietystä harjasta enemmän kuin muista, ja seuraavan hoitosession aikana se pakenee sitä. Varsin hämmentävä ja ailahteleva poni siis kyseessä, vaikkakin perusluonteeltaan kyllä asiallinen ja herttainen. Huun kanssa pitääkin olla aina liikkeellä varautuneena mihin tahansa, mutta osaamalla myös löysäillä hyvän käytöksen päätteeksi.

​

Tosiaan, Huu on vähän semmoinen, että se saattaa suunnata sinne, minne jalat vievät, oikein tietämättä itsekään, missä se loppumetreillä on. Se ei kuitenkaan lannista meitä tai itse tammaa, sillä kämmejä nyt sattuu jokaiselle, ja Huulla on oikein hyvä työmotivaatio näin muuten; poni on reipas heti lämmittelystä alkaen ja paranee vain mitä kauemmin sitä jaksaa ajeluttaa. Tamma on hyvin kuulolla ja se on hyvin rohkea etenemään, joten satunaiset oman polkunsa tallaamiset ja suoriin osuvat käännökset ovatkin lähinnä jälkeenpäin otettu huumorilla.