kaikki materiaali © VRL-14618, ellei toisin mainittu. virtuaalitalli - a sim-game stable.

Maybecks Mulberry

musta shetlanninponiori, 100cm korkea

syntynyt 01.10.2018, ikää 7 vuotta

rekisterissä numerolla VH18-017-0568

kisaa valjakkoajossa tasolla vaativa

kasvattaja Maybeck Stud

omistaja Playground Ponies (VRL-14618)

kantakirjakelpoinen

virtuaalihevonen - a sim-game horse

A spoiled berry perhaps

Mussu on varmasti kaikista hirvein. Se vetelee mua pitkin poikin tammojen perässä ja käy muutenkin kierroksilla kaksneljäseittemän. Mun lohtuna on, ettei ees tytöt tykkää siitä, nii yli-innokas se on. Ellen tykkää, mut Elleniä ei lasketa. Se nyt tykkää pahoista pojista. Mut Mulperin kanssa tekemises on yks hyvä puoli - siin nöyrtyy hyvin ja joutuu käyttää aivoja, jos tahtoo jotain. - Konsta

Niinpä niin, Ellen meni ja mussutteli Mussunsa pilalle. ​Tuloksena oli suuriegoinen, itsepäinen naisia ahdisteleva oriponi joka tekee mitä lystää ja miten lystää. Ketään muuta se ei kuuntele kuin Elleniä itseään, ja väitetysti orin ainoaksi hyväksi puoleksi jää sen komeus ajoponina, vaikka mitenkään hirveän häjy tapaus ei Mussu persoonaltaan olekaan, ehkä enemmän kuriton. Maybeckin tädit olisivat varmaan järkyttyneitä kasvatin kasvaneen ihan pellossa tapojen perusteella.

Mussun päivärytmi on tarhausta, tarhausta, ja vähän lisää tarhausta. Mitä enemmän mulperi tarhaa, sen helpompi se on käsitellä, vaikka silloinkin se vie hoitajaansa kuin pässiä narussa. Mussu on poikkeusponi ja aloittaa kaikkien mielenterveyden vuoksi tarhaukset jo aamu viiden aikaan sinne iltaan asti välillä pyörähtäen pakolliset hoidot ja ajot, palaten tarhaansa.  Nykyään sitä ei edes tarhata porukassa, kun mokoma vaan kiusaa ja ahdistelee tarhakavereita. 

Mussun kiinni saaminen vaatii kärsivällisyyttä, sillä ori ei taatusti anna kiinni ellei vaihdossa tarjoa jotain ihan super hyvää (omenat toimii aina). Siitä sen saa vietyä harjauspaikalle (ei laiteta koskaan karsinassa) joko mateluvauhdilla jos Mussua ei kiinnosta tai sitten juoksun kanssa, jos Mussua ei edelleenkään kiinnosta mutta tallissa tuoksahti tyttöponi. Hoitaessa poniorhi on tätä nykyä onneksi edistynytkin, ja hoitajatkin jo tietävät, ettei orin suu - etukavio -alueelle saa jättää mitään, mitä tarvii jatkossakin, sillä Mussu keksii kyllä omaa kivaa niiden avustuksella. Muuten mulperin hoitaa jo ihan kivuttomasti läpi harjailun ja huljuttelun osilta, mutta kavioita saapi välillä nostella puoliväkisin ylemmäs, jos Mussu jättää ne puolitiehen. Ja ori muuten nojaa kanssa vasten koko painolla, kun niitä kavioita rupeaa räpeltämään. Luonnollisesti Mussu ei ole niitä kengittäjän kanssa parhaissa väleissä olevia otuksia - oikeastaan kumpikaan ei tykkää siitä kavioiden koskettelusta.

Jossain on onneksi Mussun suhteet kemiat kohdanneet ja se on sitten ajossa. Liekö - anteeksi - vitumaisen käytöksen vastapainoksi meille on suotu tekevä, osaava ja reipas ajoponi, kunhan sen moottori sää päristellä enemmät höyryt vielä alussa ulos, jonka jälkeen siitä saa jopa vakavasti otettavan ajokin. Mussu on tosi herkkä pelkästään jo ohjalle ja se räväyttää jopa käyntivaihteenkin vaadittaessa, ja vaikka se jyrää pääasiassa vaan eteenpäin, kuuntelee se tarpeeksi vaikka peruutuksiin. Mulperin kanssa on ihan ilokin kärrytellä, kunhan vankkureissa istuu joku absoluuttisen zen-tilan saavuttanut ajuri, jolta löytyy tilannetajua sekä höyhenenkevyet kätöset.

Kuten oletettavaa on, Mussu on vaikea lastata, purkaa ja köryyttää paikasta a paikkaan b, eikä me hirveän mielellään sitä edes kehdata raahata minnekään ihan jo vaivannäön vuoksi, joka joudutaan tekemään ponin viemisiksi näytille. Liinat on runsaassa käytössä tämän oriponin kanssa ja joskus ollaan menty vasta kyytiin, kun Ellen pillittää mustelmilla ja mulperi hiestä märkänä. Kyydissä ori on suht jännittynyt matkustaja, ja seisookin yleensä naulattuna lattiaan, eli mitään paniikinomaista riehumista me ei sentään olla monitoreista nähty. Ei ole kuitenkaan oikein kivaa peruutella kankeaa, silmät pullottelevaa ponia ulos vankkureista.

Kisapaikalla onneksi Mussu tyyntyy aika nopsasti matkailusta pikku käynneillä aloitellen, jonka aikana se ehtii vähän höyrytellä. Sen jälkeen siitä tulee aika pitkälti esiin ne käytöksen kultaiset piirteet, eli se tammojen perään ryntäily ja hampaiden vilauttelu muille pojille, joten me etsitään aina hiljainen ja rauhallinen nurkka jostain kisa-alueen rajoilta, jossa saadaan laittautua rauhassa. Onneksi myös mulperi omaa tilannetajua viimeistään kärryt perässä tuomariston edessä, ja kai siinä jotain showmiehen vikaakin on, kun ryhtiä ja askelta tuntuu löytyvän enemmän kuin kotikentällä.

one berry two berry three berry four, I am a sweet berry and little foul

i Maybecks Le Dame Blanche VSN Champion KTK-II VVJ-II

ii VIR MVA Ch Carmién's Glutton KTK-I x ie VIR MVA Ch Päivärinteen Juliet KTK-I SHLA-I YLA2 VVJ-I

iii Ch Valkoapilan Pörröinen Pölyhiukkanen YLA2 x iie CWT Lilian x iei VIR MVA Ch CW Trenchtown Rock KTK-III SHLA-II x iee VIR MVA Ch Money Honey Dei KTK-II

e Maybecks Strawberry KTK-II VVJ-III

ii VIR MVA Ch Vuornan Piece of Cake KTK-I x ie Ruskamäen Stellar KTK-III VVJ-II

iii Hwai Xenomorphic KTK-III SHLA-I YLA2 x iie Vuornan Miss Jazzbell SHLA-II VVJ-II x iei Ch Mangon Ro Dondo KTK-II x iee Mangon Southern Snowfall KTK-III

tarjolla jalostukseen pitkäsukuisille shetlanninponitammoille.

berry fair?

00.00.0000 paikka, näyttely / tuomarina neiti x / tulos

valjakkoajo

00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

00.00.0000 kutsu / taso / sija

hello, berry from finland here

16.12.2018, Lumiukon rakennusta Katriinan tallilla, (poniagility, sijoitus 02/06)  © omistaja

Lähdin ponin kanssa lumiukkomittelöön sillä asenteella, että nyt mamman mussukkakin pääsee leikkikentän ulkopuolelle saapumisensa jälkeen! Talliapulaiset huokaisivat röyhkeästi kylläkin helpotuksesta kertoessani innoissani vieväni Mussun poniagilityyn, kuiskivatpa vielä selän takana, kuinka Mussuvapaasta päivästä tulisi suorastaan yksi lomapäivä lisää. Mokomat eivät vaan arvosta Mussun omalaatuisuutta. Joka tapauksessa pääsimme Katriinan tallille puolisen tuntia ennen tapahtuman alkua, ja maanitellessani mustaa shetlanninponiani trailerista vannoin kuulevani tonttujen hihittelyä hieman vastahakoisen orini käytökselle. Lopulta Mussu seisoi pihalla musta karva kiirtäen ja huuli mutrulla hiekotettua kenttää hakaten. Heti kilvan alkumetreillä ponini jymähti paikalleen vastalauseeksi hangessa tarpomiselle. Maanittelin sitä aikani suitsista kiinni pitäen, mutta viisiminuuttisen jälkeen päätin mulperinmarjani jatkaa mököttämistä. Kietaisin ohjat käden ympärille ja kumarruin taputtamaan kasaan lumipallon alkua, josta saataisiin perinteisen lumiukon alku. Siinä kyykkiessäni taisi persikka päästä ärsyttämään mustaa pikku maybeckiläistä, sillä seuraavassa hetkessä talvihousuista kuului repivä ääni, ja moni kilpakumppanikin kääntyi katsomaan, mikä oli ratkennut. Persuuksissa kivisti ikävästi, ja kääntäen yläkroppaani Mussuni seisoi pala mustaa kangasta ja välissä olevaa vanua suussaan. Hetkellisesti meinasin jopa suuttua tajuttuani rakkaan poniorini iskeneensä hampaansa kiinni takalistooni, mutta mustien nappisilmien tuijottaessa koiranpentuilmeellä takaisin kankaanrietaleen pudotessa hangelle annoin jo suloiselle orille anteeksi, ja kohautin olkiani. Osa kisaajista katsahti vielä puhkipurtuja housuja ennen paluuta ukkojen ja akkojen pariin, ja silmissä kyyneleet kirvellen jomotuksesta Mussu kulkea lompsi nyt mukanani pyöritellessäni palloa kostealla, puhtaanvalkoisella hangella. Tavoitteenani oli rakentaa tietenkin perinteinen lumiukko - kolme palloa, tikkukätöset, porkkananenä ja hiilestä silmät, vanhasta kaulahuivista sekä kuluneesta tallipiposta vielä somistetta. Tallimestari oli aamulla ehtinyt ihmettelemään mystisesti kadonneen mustan nukkaantuneen myttynsä kohtaloa, ja olin vain ihmetellyt miehen mukana pipoa paremmin taskuun tunkien. Ostaisin pappaikäiselle Tulkulle uuden kyläyhdistyksen joulumarkkinoilta, jonne suunnattaisiin tulevana viikonloppuna. Ponin hallinnan kannalta pulmallisinta rakennusprosessissa oli mussukkani lievä vastaanhangoittelu sekä yhden hengen mielenosoitus siitä, kuinka hangessa oli hirveän vaikea tarpoa. Minä 158cm hupakkona loikin oikein ketterästi valkoisella hangella, vaikka lunta oli polviin asti, siinä missä musta shetlanninponi rämpi kylmissään ryntäitä myöten. Siksipä mulperinmarja sattuikin aina silloin tällöin juurtumaan paikoilleen, vaativasti minua tuijottaen, mutta jatkoin vain lumen taputtelua ja pallojen kasaamista päällekäin hyräillen Jollei Jouluna Ole Lunta -sävelmää. Huokaillen poniori lopulta aina antoikin periksi ja kulki mukanani tylsistyneesti rokkitukkansa paksuja etujouhia ravistellen. Juuri kun olin saamassa tekeleeni valmiiksi ja porkkananenän hiilisilmien ja kivisuun seuraksi sattuipa minulla tippumaan se pahainen vanha tallivintiltä kaiveltu villahuivi. Ilman sitä ei tulisi lumiukkoa, näin olin päättänyt. Niinpä päättäväisesti reikä edelleen takalistossa tuulen armoilla vilkkuen kurkotin huivin puoleen, vain kuullakseni rapean napsahduksen. Kauhuissani neuletekelettä kätösissä puristaen käännyin lumiukon puoleen vain huomatakseni, että puolikas nenästä puuttui! Vihaisesti mulkaisin Mussun suuntaan, joka rouskutteli oranssi vaahto suupielissä valuen, kova pilke silmissään takaisin tapittaen kuin sanoen "mitä meinasit nyt tehdä, flikka?". Pari syvää henkäystä myöhemmin ja itselleni mantraten, käännyin huuliaan lipovan shetlanninponin puoleen ja tuumailin sille ääneen "no onpahan persoonallinen ja meidän näköinen ukkeli!". Jos Mussu olisi voinut puhua, jotenkin kuvittelin sen vakavan tuijotuksen olevan verrattavissa angstilla maustettuun "ootsä tosissas" -lausahdukseen. Kun Katriina kilkatti kimeästi kulkuskoristetta ja julisti viimeisen kilpaminuutin alkaneeksi, minä hoputin poniani vielä takaisin metsän reunasta varpujen kanssa, jotka saivat toimittaa käsien virkaa. Kerrankin Mussu tuntui olevan samaa mieltä kisan aikana; ehkä se tahtoi jo pois hangesta ja tiesi, että mitä kiireemmin me juostaan, sitä nopeammin paleltuvat poninjalat pääsisivät lämpimään talliin kuivattavaksi. Siispä Mussu vierelläni koikkelehdimme korkein askelin molemmat takaisin puolinenäisen, haisevapipoisen ukkomme luo ja tökäten tikut käsien paikalle käännyimme kohti Katriinaa valmistumisen merkiksi. Viimein kulkunen soitti viimeisen kerran kisan päättymisen merkiksi, ja monen kisaajan jännitys purkautui lopulta nauruna sekä ponien taputteluna. Lopputulosta ihaillessani ajattelin että Mussusta ja meikäläisestä saa oikein kelvollisen parin lumihommiin. Päässäni jo alkoi ruksuttaa ajatus kyläkoulun markkinoille - jospa veisin sinne pari ponia lapsia kyyditsemään ja järjestäisin lumiukkokilpailun? Mussu tuntui kuulevan aivojen raksutuksen, ja kiireellä lähti vetämään minua kohti kolattua pihamaata. Mulperinmarjan puolesta ukot ja akat olivat tältä erää tässä! 

This site was designed with the
.com
website builder. Create your website today.
Start Now