Playground Ponies

31.10.2018, Halloween-kärryttelyt Maybeckissä, valjakkovalmennus © Maybeck

​

Selatessani luotettavaa lähdettäni huomasin, että Maybeckissa järjestettiin jälleen toimintaa shetlanninponeille. Koska ponini on ollut viime aikoina varsin laiskalla käytöllä, päätin ilmoittautua valmennukseen pikimiten. Olin varma, että valmennus antaisi meille valjakkona uusia ja muisteltavia kokemuksia. Ja siksi toiseksi, halloween teemainen valmennus kiehtoi minua ajatuksentasolla, ja aloin suunnittelemaan teemaan sopivaa ajopukua välittömästi. Minulle mustat kissankorvat sekä pörröinen häntä mustan paidan ja farkkujen seuraksi, ponille kurpitsamyssy, lautasille maalatut kurpitsat sekä pienet kurpitsapinnit häntään ja kärryjen kyytiin muovisia hautakiviä hämähäkinseitteineen. Ei voisi stereotyyppisempää pukua olla! 

Valmennuspäivän koittaessa olin avoimin mielin, sillä jo kotona kaikki sujui kuin voita kuumalla veitsellä leikatessa. Pullea ponini lastautui traileriin heinäverkon innoittamana ja matkaan lähdettiin muutama tavara kotiin unohtuneena - jotka tietysti huomasin vasta perillä Maybeckissa. Onneksi Maybeckin siskokset kuitenkin lainasivat minulle vähän pilkaten mustat etusuojat ja ajohansikkaat, jotta pystyin osallistumaan valmennukseen. Harmitti tämä turkasen hajamielisyys, mutta ei voi mitään. Näitä sattuu. 

Alkuverryttelyn teemana oli harmoniset, tasapainoiset siirtymiset sekä askellajien sisällä, että askellajien välissä. Valmentajana toiminut Amelie vahti jokaista valjakkoa kuin Parma namipussia, eikä antanut siimaa yhtään - kaikki siirtymiset piti tehdä ajatuksella loppuun asti ja jokaisesta puolivillaisesta suorituksesta sai niskoilleen vain "Uudestaan!" huudot. Vaikka olin ollut ihan varma, että tälläisten perustehtävien suorittaminen on meille mahdollista unissammekin, en voinut uskoa, että valmennus osaltamme heittäisi niin paljon häränpyllyä - ja Parma omaansa. 

Kun valmennus eteni ja Amelie oli herätellyt valjakot tähän päivään, jatkoimme valmennusta pohkeenväistöharjoituksella. "Helkutti" mä jupisin ohjaksien päässä, sillä viimeaikaiset pohkeenväistöharjoitukset ovat menneet kohti prinkkalaa. Yllätyksekseni pieni ja lihava ponini kuitenkin oli tekevällä päällä ja suoriuduimme pohkeenväistöharjoitteista melkeinpä kunniakkaasti. En tiennyt, olisiko minun pitänyt hemmotella Parmaa illalla piloille. Noin miljoonan toiston jälkeen Amelien kasvoille kuitenkin levisi tyytyväisen myhäilevä virne, josta arvelin, että meidän osalta toistot olivat hiljalleen tässä. Luojalle kiitos, sillä olimme varmasti valmennuksen naurettavin ja hikisin pari! 

Valmennuksen loppua kohden fiilistelimme vielä vapaamuotoisesti halloweenia, otimme valokuvia yksin ja porukassa karmivista koristeista ja puvuista. Ja mikä yllättävintä, Maybeckin siskokset valitsivat yllätykseksi päivän parhaan puvun ja antoi palkinnoksi suklaisen, luurangon muotoisen tikkarin ja uudet ajohansikkaat sekä ponille kuivattuja omenapääkalloja. Meille voittoa ei tänään suotu, mutta siskokset antoivat jokaiselle lohdutuspalkinnoksi kotiinviemisiksi kurpitsapiirakkaa. Pitäisikö tästä päätellä, että Maybeckin siskokset ovat aavistuksen velhoja keittiössä. 

Takaisin kotiin päästyäni lämmäsin valmennuksessa otetun kuvan Facebook-tililleni saatetekstillä "Spooking At Maybeck - hauskaa oli vaikka aivot jäivät narikkaan". Se kiteytti osuvasti ajatukseni tästä valmennuksesta.