Esittely

Tiaisen Talli ei ole oikeastaan mikään talli - enemmälti vanha maatilan monitoimivarasto, joka jo Tuulia-mummon aikana laitettiin hevoskelpoiseen kuntoon naisen vanhalle suomenhevostammalle, josta aika jätti vielä saman syksyn aikana, kun Tiaisen perhe siihen muutti. Nykyään tilasta on tehty neljän karsinan pientalli, joista yksi on toistaiseksi tyhjillään. Oven viereen jätettiin molemmille puolille tilaa; toiselle puolelle laitettiin rehulaari sekä pieni lääkekaappi, toiselle puolelle puolestaan hevosten varusteet. Kaikkiaan kyseessä on vahva puurakenteinen, nykyään tietenkin suht hyvin pakkasillakin lämmitetty talli, jonka ikkunoista tulvii valoa jotenkin unisen rakennuksen sisälle ja katossa roikkuu kellertäviä lamppuja.

Päärakennus sijaitsee suunnilleen keskiosassa pihaa, takapihan ollessa kuitenkin tilavoittoisempi etupihaan verraten. Etupihaa koristavat tietenkin Veeran ja Tuulian yhdessä hoitamat ruusupensaat ja orvokit sun muut kasvit, ja vasemmalta puolelta löytyy vielä neljän hengen puutarhakeinu. Pystykorva Viljalle löytyy myös oma, kunnostettu ja uudelleen maalattu koirankoppi pihakoivun varjosta.

Sisällä päärakennuksessa saavutaan ensimmäisenä eteiseen. Eteisessä nököttää pieni pöytä kahden puisen tuolin kanssa, ja yleensä Veera kerääkin ruusuja tahi peltojen kukkia koristamaan pöytää. Naulakot sijaitsevat oikealla, ja niiden alle voi jättää myös kalossinsa.

Eteisestä astellaan välioven kautta pienen ns. risteymätilan puolelle; vasemmalta löytyy maalaisromanttinen olohuone nojatuoleineen, sohvineen ja takkoineen, suoraan edessä oikealla seinustalla ylös johtavat portaat, vasemmalla puolestaan löytyy WC ja suihkutilat. Sauna sijaitsee peltojen läpi kulkevan polun kautta järven rannalla. Oikealla talossa löytyy puinen tupakeittiö, joka sekin huokuu vanhaa pullantuoksuista aikaa. Keittiön sydän on tietenkin kuuden hengen rustiikkinen ruokapöytä, vaikka Veera kivenkovaa väittää, että talon sydän on sen vanha, noesta sotkeutunut leivinuuni.

Yläkerrassa sijaitsee jopa kolme makuuhuonetta; päämakuuhuone ollen suoraan portaiden edessä, kahden pienemmän huoneen sijoittuessa vasemmalle ja oikealle puolelle. Pienemmät huoneet ovat lähinnä vieraskäytössä, vaikka on Tiaisten perheessä ollut puhetta perheenlisäyksestäkin...

Hevosille löytyy tätä nykyä pellolta talon takaa piilosta kaksi tarhaa, jotka ajetaan lyhyeksi. Kesäisin viljamassojen seasta ei juuri erotakaan käyskenteleviä hevosia. Keskellä tarhoja kulkee siis rantasaunalle polku, toki tarhojen väliin on rakennettu pieni portti hevosten omatoimista uimista estämään. Yleensä tarhojen portit jätetään auki - onhan koko tontti aidattu -, ja ne suljetaankin hevosista riippuen vain kiima-aikoina tai talonväen juhliessa.

Veeran ratsastusalueena toimii lähellä olevan, noin puolentoista kilometrin päähän sijoittuvan toisen vähän suuremman tallin hiekka-alue, jossa nuori nainen pääsee juoruilemaan ja kikattelemaan kyseisen perheen teinityttöjen kanssa. Valtteri puolestaan treenaa hevosia leveillä hiekkateillä jotka kuuluvat nekin tilan maihin, ja jonne autot eivät pääse lukituista porteista kutsumatta.

Perhe Tiainen

Valtteri Tiainen, 26v

26-vuotiaan entisen pankkiirin, nykyisin nettiyritystä pyörittävän Valtterin aloitteesta Helsingin vilinä ja kulttuurielämä jätettiin taakse Muhoksen maaseudulle mummonmökkiin suunnaten. Nyt kolmen vuoden jälkeen stadilaisesta onkin jo leivottu maalaiselämään soveltuva talon isäntä, vaikka vielä kylällä meinaavat vanhemmat muhoslaiset tuumailla, että ei kaupunkilaispojasta isäntää saa koskaan. Hevoskokemusta Valtterilla ei ollut ennen maalle muuttoa, mutta nopeasti ravipiireistä innostunut ja hymyilevä mies sai roimasti oppeja paikallisilta raviharrastajilta sekä Oulun ravitapahtumista. Niinpä kolme vuotta muuton jälkeen asuu tallissa kaksi ravurin virkaa toimittavaa suomenhevosta sekä shetlanninponi, joiden kanssa mies mielellään touhuilee. Alati hyväntuulinen, auttavainen ja urheilullinen Valtteri ei pelkää myöskään tarjota apua niittohommissa tai kutsua uteliasta vierailijaa kylään kahville.

Veera Tiainen, 24v

Veera on nuorekas, hymysuinen kodin hengetär, jonka päivät kuluvat läheisellä puutarhalla työskennellen kolmena päivänä viikossa. Siksipä talon puutarha onkin aina kauniisti hoidettu, keittiössä tuoksuu vastaleivottu piirakka ja olohuoneessa kuuluu sukkapuikkojen kilinää. Valtterin Veera tapasi ystäviensä kautta kuusi vuotta sitten, ja viimeiset kolme siitä on vietetty onnellisessa aviossa. Nuorta naista ei haitannut lainkaan vaihtaa pääkaupungin kiireinen elämäntyyli pohjoisen pitkiin kesäöihin tai lumentäyteisiin talviin, vaan innolla hän tuki ajatusta. Veera otettiin huomattavasti helpommin vastaan Muhoksen ja koko pohjoisen alueella, onhan pirteä nainen erittäin lämmin ja helposti lähestyttävä. Hevosten kanssa tummahiuksinen nainen ehti nuorempana touhuta paljonkin ratsastuksen merkeissä, ja siksipä tallin ravurit osaavat myös ratsastuksen perushommat. Veeran haaveissa on ollut jo pitkään lapsi, ja pari onkin enemmän ja vähän yritteliäs asian suhteen.

Pihkan Vilja, 3v

Pihkan Vilja, lyhyesti ja ytimekkäästi vain Vilja on kolmivuotias suomenpystykorva. Narttu ostettiin pentuna Lapista metsämieheltä alussa Veeran seuraksi naisen vielä etsiessä töitä, ja kyllähän sitä suomalaisen mummonmökin pihaan piti pystykorva saada. Niinpä nuoripari etsi sinnikkäästi pystykorvakasvattajaa suht likeltä, ja päätyi lopulta Pihkan kenneliin.

Vilja on hellyydenkipeä, tarmokas ja valpas koira, juuri niin kuin pystykorvan kuuluu ollakin. Narttu ilmoittaakin haukullaan heti portilla kolistelevista vieraista, jahtaa pihalle eksyviä pikkulintuja ja viettää aikansa hevosten jaloissa pyöriskellen. Erityisesti Viljan mieleen on vanhamummo Tuulia, jonka rapsuteltavana pystykorva voisi maata ikuisuuden! Vilja pysyy pääasiassa pihapiirissä, mutta syksyisin se lähtee Lappiin sukulaisten luo lintumetsälle.