Valokylän Talli

Valloititko Antarktikan? Oli siinä ihmeteltävää, mistä tämmöinen nimi oli hevoselle keksitty, mutta kuulosti kaikkiaan hurmaavalta. Niin hurmaavalta, että menin ja rikoin vapaatahtoista ostokieltoani ja aloin soitella muoniolaiselle nuorukaiselle, joka oli varsan itselleen teettänyt mutta myi nyt väärän sukupuolensa vuoksi. Tässä vaiheessa ori oli kuulemma valmiiksi ajeltu ja pikkasen totuteltu satulaan sun muuhun, ja katsomaan sai tulla milloin vaan se passaisi. Ja minähän matkasin Muonioon ostoaikeissa katsomaan, ja kuten voi varmaan arvata jo, mukaanhan tämä kimoherra lähti. Ja vielä erittäin vaivatta.

​

Itku on yleisilmeltään aika nappisilmäinen ja ihmetystä täynnä oleva tapaus (liekö ihmekään, kun nimessäkin on jo kysymysmerkki). Utelias se on, mutta myös erittäin varautunut ja helposti sydän syrjällään, semmoisessa huolestuneessa ja surumielisessä vireessä, ja kutsumanimenkin se sai itkettyään ensimmäiset kaksi päivää putkeen - ja pösilöinä tajusimme vasta sitten, että kaveriahan se kaipaa. Mutta mikäli kaurat tarjotaan samasta vanhasta ämpäristä ja tallin ponitamma Fanny odottelee tarhassa, Itku on varsin hellyyttävä ja lämmin tyyppi, joka tykkää vähän rauhallisemmasta temposta ja korviin kuiskutelluista salaisuuksista.

​

Pikku kyynelehtiämme on kyllä ihan leppoisa tapaus, joskin hieman jännittynyt uusien kasvojen parissa. Ori kyllä lämpenee siitä varsin nopeastikin, kunhan pääsee ensin hieman pälyilemään ja seuraamaan vieraan otteita.