Suruvirsi

virtuaalihevonen, rekisteröity tunnuksella VH18-018-2159

rautias suomenhevostamma, korkeutta 151cm

syntynyt 05.09.2018, iältään 17-vuotias, ikääntyy satunaisesti

yleispainoitteinen, kisaa tasoilla Vaativa B / 100cm / CIC1 / vaativa

kasvattajana Petra Melanne FIN, evm

omistajana Valokylän Talli (Humutin VRL-14618)

☘ Virtuaalinen muotovalio VIR MVA Ch -arvonimi myönnetty 27.06.2020
☘ Champion -arvonimi myönnetty 6. päivä syyskuuta 2019

☘ II -palkittu suomenhevosten kantakirjaustilaisuudessa joulukuussa 2018

☘ tavoitteena sla, krj, erj -laatuarvostelut

Suruvirsi on varsinaisen kasvatukseni kantatammoja, ellei jopa se nimenomainen kulmakivi, josta kaikki lähti. Vappulaiselle humputtimelleni Aliisalle piti saada seuraa, ja samaan aikaan kiinnostuessani tavoitteellisemmasta kasvatuksesta päädyin selaamaan tarkoituksellisesti hieman hintavamman luokan varsoja. Sen suurempaa kiirettä pitämättä ehdin käydä katsomassa useampaakin sopivalta tuntuvaa kansallisaarteen alkua, mutta oikeastaan mikään niistä ei natsannut ensisilmäyksestä.
Puolisen vuotta etsittyäni minulle vinkattiin lopulta erään kasvattajan toimesta nuoresta nelivuotiaasta raudikosta, jolla oli hieno sukutaulu; vahvasti erisukuinen sekä pitkälti kantakirjattu. Isänsä puolesta potentiaalinen yleispeli ja emänsä jättänyt sitä kouluradoille haaveilemaani hyvää liikettä, joten kaikin puolin tamma sopi jopa paremmin kuin toivotusti hakukriteereihin. Otin siis puhelimen kauniiseen käteen ja sovin viikonlopun Oulun seutumille.

Vaikka olin jo tiennyt melkeinpä varmaksi, että nelivuotias oli juuri se mitä olin hakemassa, vasta paikan päällä hevosen nähdessäni vakuutuin sen suoranaisesta täydellisyydestä - koeratsastukset siis juostiin alta pois ja eläinlääkärikin teki vielä ensiviikolla keikan raudikon pariin. Papereihin laitettiin nimet heti seuranneena viikonloppuna ja samalla matkalla tamma jo laitettiin kärryyn ja kiikutettiin Lapin syrjämaille valmisteltavaksi kanssaväen esiteltäväksi - en suorastaan malttanut odottaa punarautiaan piipahdusta parrasvaloihin.

Viivi oli enemmän ja vähemmän suunniteltu hankinta, mutta loppumetreillä olen ollut erittäin tyytyväinen päätökseeni hakea oululaistamma Lappiin. Rauhallinen, lempeäluontoinen viisaan ilmeen omaava rautias on kaikin puolin mukava suomenhevonen - semmoinen perinteinen, nöyrä paketti kaikkeen ja kaikille. Tamman kanssa elämä onkin mutkatonta ja hiljaista, sillä se on tyytyväinen vähään. Viiville riittää oma pieni tarha, ruokaa turvan alla ja pohjoisen hiljaisuus, jossa sen seurana viihtyvät muut hevoset ja muutama tuttu ihminen.

Lapin rauhassa laiduntava Viivi tuntuu katoavan viljamaiden taakse, eikä juuri hevosen mitoissa olevaa tammaa tunnu huomaavankaan ennen kuin se on ihan vierellä. Hakiessa kannattaakin huikata Viiviä tulemaan jo valmiiksi vastaan, jottei sen perässä tarvitse kävellä tarhan läpi. Raudikon käyntivauhti ei ehkä huimaa päätä, sillä suomenhevosella ei ole luonnostaan kiire minnekään, ei tarhaan, ei karsinaan, ei kentälle. Se kuuntelee mielellään lintujen laulua ja jää paikoilleen katselemaan porotokan käyskentelyä metsikössä, mutta hoputtamalla Viivikin palautuu taas pilvilinnoistaan tähän päivään ja jatkaa mielellään matkaansa mukana. 
Rautias on varsin nopeasti hoidettu - se ei oikeastaan likaa itseään tarkoituksellisesti, joten yleensä kevyt sukiminenkin riittää. Viiviä ei oikeastaan tarvi sitoa edes kiinni mikäli sen hoitaa karsinassaan, sillä sen mielestä harjailu on loistavaa puuhaa, jolloin sen jokainen kutiava kohta käydään läpi ja se saa vain olla tekemättä mitään. Kaviot tammalla nousevat pyynnöstä, mutta kannattaa varautua suomenhevosen painon verran nojailuun, sillä Viivi tukeutuu kolmella jalalla poloiseen hoitajaansa. Juuri sen suurempaa huomautettavaa ei hevosen käytöksestä ole. Varustaessakaan tamma ei numeroa järjestä, vaan jatkaa samaa rataa paikallaan seisten. Satulat, valjaat ja suitset menevät kaikki ylle ilman vastarintaa leppoisasti heinänkorsia lattialta etsien.

Viivi ei ole se reippain ratsu heti lähtöpisteestä eteenpäin, vaan se vaatii hyvät ja perusteelliset lämmittelyt herättelyn ja lihasten valmistelun merkeissä. Herkkä suomenhevonen kuitenkin tekee jo alusta alkaen nöyrällä, miellyttävään pyrkivällä asenteella, joten kaksikymmentä minuuttia ei loppupelissä tamman selässä verrytellen niin karmivalta ajatukselta tunnu. Viivi on periaatteessa kaikille soveltuva, monipuolisesti osaava suomenpolle, jonka selkään kehtaa istuttaa ensikertalaisen tutisevine polvineen tai vanhan kaavoihin jämähtäneen kouluratsastajan - raudikkoa ei sitten juuri kiinnosta, kuka istuu selässä, sillä se tekee kaikkien kanssa parhaansa. 

Viivi on osoittautunut erinomaiseksi, kovatasoiseksi suomenhevosratsuksi. Vanhempiensa tavoin sen kyvyt riittävät vaativan B:n tasolle, ja kauniit askellajit omaava rautias liikkuu kuin unelma alla. Se vastaa herkästi apuihin, vaihtaa ravia lennosta ja pyrkii mielistelemään ratsastajaansa kaikin keinoin. Pienen hevosen selässä aika kuluukin kuin siivillä koulua vääntäessä.

Esteratsunakin Viivissä on pontta ja puhtia; vaikka maailman nopein hevonen se ei ehkä ole, on siitä reilun metrin radoille sen kauniin hyppytyylin ja tasaisuuden takia. Viivi on melkeinpä 100% hyppyvarma mistä tahansa kulmasta, se ponnistaa reilusti ja kaari on tasapainoinen. Alastulossa se suuntaa jo kohti seuraavaa estettä. Kenttäratsastuksessa maastoesteosuus sujuu yhtä leppoisasti kuin kenttäesteet, mitä ehkä arviolta pikkuisen hitaammalla vauhdilla. Viivi eteneekin rohkeasti myös maastossa, välittämättä katsojista matkan varrella tai lentoon pölähtelevistä kanalinnuista, eikä vesiestekkään kammota sitä, vaikka kavioita vähän nosteleekin. Muuten maastoilu rautiaan tamman kanssa sujuu yhtä mutkattomasti, se kulkee varmajalkaisesti epätasaisellakin alustalla ja siitä saa taatusti rauhoittavan kaverin temperamenttisemmallekin hevoselle.

Ajaessa Viivi on yhtä herkkä ohjalle kuin selässäkin, ja suomenhevoselle on oikein luonnollista vetää kärryjä. Kauniisti ja ryhdikkäästi etenevä raudikko nousikin nopeasti vaativalle tasolle myös valjakkoajossa, onhan se ohjalle vastaava, kuuliainen sekä yritteliäs.

Sukutaulu & jälkeläiset

i. Virsuniekka evm vrt 147cm

ii. Kirkoton vrt 146cm x ie. Suvisävelmä vprt 150cm

iii. Pietulan Herra x iie. Uskonehto x iei. Kesäherra x iee. Sulosävelmä

e. Murhesieppo evm m 152cm

ei. Kuupeippo m 154cm x ee. Surusana rt 150cm

eii. Kuutuuli x eie. Peiponlaulu x eei. Petolan Kryyni x eee. Saran Sanaelma

Viivi on siirtynyt eläkkeelle, eikä enää ole jalostuskäytössä.

tamma Ristikallion Sielunhätä KTK-III / 28.02.2019 / isästä Pirsketti KTK-I

tamma Enkelsuru ktk-kelp / 01.03.2019 / isästä Ukkosen Jumala

tamma Valokylän Sururukous meriitti / 01.07.2019 / isästä Rukous Rajamailta

tamma Valokylän Kyynelvärssy KTK-II / 13.09.2019 / isästä Vihapoika KTK-II

tamma Kaipaisitko Minua meriitti / 02.04.2020 / isästä Valloititko Antarktikan? ktk-kelp

varsa Valokylän Pakkaslaulu ktk-kelp / 00.05.2020 / isästä Luminietos KTK-III

ori Lepää Rauhassa ktk-kelp / 05.07.2020 / isästä Haudallatanssija

isä Virsuniekka on kaunis vaaleanrautias pienhevosori, joka kantakirjattiin II-palkinnolla syyskuussa 2018. 147cm korkean Virsuniekan arvostelussa nostettiinkin esiin sen vahva luusto, hyvä lihaskunto sekä ryhdikkyys, samalla mainiten sen pitkähköstä rungosta. Ilmeikäs pää ja vahva orileima mainittiin myös positiivisessa valossa. Askelluksen hyvinä puolina mainittiin kaunis, ponnekas ja etenevä ravi sekä vahva ja tempoisa laukka. Temperamentistaan vaaleanrautias sai täydet pisteet sen ollessa valpas, orimainen sekä ihmisen käsissä nöyrä ja miellyttävä. Kaikkiaan Virsuniekka on siis palkintonsa ansainnut. Ori on tätä nykyä jo 19-vuotiaana luonnollisesti eläköitynyt, mutta kisaurallaan se kisasi neljää lajia. Kouluratsastuksessa erityisen hyvin menestynyt pienhevonen kisasi vaativa B-luokkia kansallisella tasolla, esteillä se hyppäsi ongelmitta reilun metrin ja maastossakin järkevä ori suoriutui esteistä ongelmitta. Valjakkoajossa noviisin tasolle jäänyt, hieman kärryjen kanssa koheltava Virsuniekka harrasti valjakkoa kevyempänä vaihteluna selästä käsin työskentelyyn, mutta pärjäsi lajissa kuitenkin kohtalaisen hyvin muutama voitto todisteenaan. Rautias ori oli tarjolla jalostukseen kolme vuotta putkeen talvikautena, ja se astui yhteensä 18 tammaa. 13 niistä varsoi oreja, jotka perivät isänsä vaalean värin jollain muotoa, ja loput 5 varsaa ovat vahvoja, tasapainoisia sekä osaavia tammoja. Virsuniekan tulevaisuus on mitä ilmeisimmin vanheta omistajansa luona, kunnes aika jättää. 

isänisä Kirkoton oli sekin pienkokoinen vaaleanrautias, jolta säkää löytyi 146cm. Kantakirjassa III-palkittu Kirkoton sai kehuja sen sopusuhtaisuudesta ja pienkokoisuudesta, siinä missä sitä rokotettiin pitkärunkoisuudesta. Vahvaluustoisen orin liikkeistä kuitenkin nostettiin esille sen hieno, vahva ja tasainen käynti sekä kaunis ja lipuva ravi. Temperamentiltaan rautias oli omapäinen, orimainen ja virkeä, mutta omistajansa käsissä periksi antava sekä nöyrä. Kantakirjauksen jälkeen Kirkoton aloitti kisauransa mallikkaasti kouluratsastuksella, jossa se kisasi vaativaa B -tasoa useita sijoituksia kansallisesti kahmien. Seuraavaksi rinnalle otettiin esteratsastus, ja metrin esteitä ylittänyt vaalea suomenhevonen sijoittui myös tässä lajissa useissa kisoissa. Hyppytyylissä ylistettiin pienhevosen pelottomuutta ja vahvaa ponnistusvaihetta. Kenttäratsastukseen lopulta laajentunut kisaaminen jatkui sielläkin menestyksekkäästi. 16-vuotiaana Kirkoton lopulta eläköityi ja tarjoutui siitoskäyttöön, ja parin vuoden aikana se astui 22 tammaa. Niistä 12 oli isänsä tavoin pontevia monitaitavia oreja, 10 puolestaan vahvaluustoisia sekä erityisesti koulupuolella menestyneitä tammoja. Pienhevosen elämä tuli tiensä päähän 24-vuoden iässä syöpäkasvaimen seurauksena. 

isänemä Suvisädelmä oli sekin vaalea, suht pienikoinen suomenhevonen. 150cm korkea Suvisädelmä pääsi kantakirjaan II-palkinnolla ratsusuunnalle, ja vankka, paksuluinen ja pyöreärunkoinen suomenhevonen sai paljon kiitosta arvioinnissaan. Sen tasaiset, pehmeät mutta hieman matalavoittoiset askeleetkin mainittiin, ja temperamenttia kommentoitiin sanoilla "lempeäluontoinen, hellyyttävä ja nöyrä". Kantakirjauksen jälkeen Suvisädelmä kisasi kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa vähemmän tavoitteellisesti, mutta se oli lähes varmasti kuuden parhaan joukossa kaikissa kisoissaan. Herttainen vaaleanpunarautias jäi jo 12 vuoden ikäisenä ensimmäisen varsansa kanssa kesäksi seisomaan. Siitä Suvisädelmä jatkoi vielä kisaamista ja harrastekäyttöä omistajansa ilona, ja viimein se eläköityi pelkästään siitoskäyttöön. Tamma sai 4 varsaa, kolme oria ja tamman, jotka kaikki perivät sen kauniit askeleet ja vahvarunkoisuuden. Suvisädelmä lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden alkaessa painaa suomenhevosta niin vatsavaivojen että hampaiden puutteen muodossa.

emä Murhesieppo on upea musta suomenhevostamma, jolta löytyy korkeutta 152cm edestä. Kantakirjassa II-palkittu Murhesiepon hyviksi puoliksi mainitaan sen selvästi näkyvä ratsusukuisuus, vahvaluustoinen mutta kevyt rakenne ja sen liikkeet kerrotaan olevan ilmavat, tahdikkaat ja irtonaiset. Murhesiepon pää puolestaan on mainittu eryisen kauniiksi ja klassiseksi selvästi rodunomaiseksi. Luonteeltaan tamma on rauhallinen, tasapainoinen mutta jopa ehkä laiskanpuoleinen, kuitenkin seurallinen ja nöyrä, kuten suomenhevosen kuuluu ollakin. Kantakirjasta musta hevonen suuntasi kouluratsastuskentille, ja se on kisannut vaativa B-tason luokissa menestyen ja hyvällä halulla. Esteitä tamma ei ole koskaan kisoissa hypännyt, mutta kotona sen mieltä pidetään yllä hyppimällä reilun metrin verran. Sen sijaan Murhesieppo on myös valjakkoajossa tunnettu nimi vaativalla tasolla, ja se on kuuleman mukaan miellyttävä ja ryhdikäs ajettava. Varsojen osalta Murhesiepon kiintiö on omistajansa mukaan täysi kolmen tammavarsan jälkeen, ja kisaura tulee päättymään parin vuoden sisällä. Sen jälkeen suomenhevonen jatkaa puskailuratsastelua omistajansa seurana, kunnes se haudataan kotimaihin.

emänisä Kuupeippo on vieläkin elossa porskuttava musta suomenhevosori, jolta korkeutta löytyy 154cm. Kuupeippo vietiin kantakirjaan, ja II-palkinnon saanut ori onkin arvioinnissa kehuttu. Vahvarakenteinen mutta silti kevyt ratsutyyppiä, hieman jopa juoksijamaisen oloista tyyppiä edustava suomenhevonen sai arvostelussa pisteitä ropisten, vaikka askellajeista ainoaksi tykätyksi jäi sen reipas, korea laukka. Temperamentti palkittiin täysin pistein orimaisen valppaana, mutta ihmiselle alistuvana. Palkinnon haettuaan Kuupeippo pääsi kisaamaan este- ja kenttäratsastuksen saralla kansallisesti, ja hyväkuntoinen ori jaksoikin monta vuotta kisakentillä sijoituksia nappaillen. 14-vuotiaana Kuupeippo jäi hitaasti pois kisakentiltä ja se alkoi ottaamaan vastaan suomenhevostammoja, joita se astui viimeiseen kauden päätyttyä yhteensä 27. 16 varsoista on osoittanut olevansa yhtä laadukkaita estehevosia kuin isänsä, loppujen ollessa nekin oikein taitavia eri lajeissakin kisanneita tammoja. Kuupeippo asustaa nykyään omistajansa luona Joensuussa, mutta vanha hevonen menee todennäköisesti kuoppaan ensikesällä jalkojen kulumisen vuoksi. Orilla tulee ikää olemaan lopetuksen aikoihin 26 vuotta.

emänemä Surusana oli klassisen kaunis ratsastuskoulutamma, jolta korkeutta oli 150cm. Suloinen rautias ei sen suuremmin kantakirjaa koskaan tavoitellut, eikä se kisannut tallikisoja lukuunottamatta. Rakenteeltaan Surusana oli kuitenkin vankka, pyöreä ja jopa ponimainen, liikkeiltään tahdikas ja etenevä sille päälle sattuessaan. Koulutunneilla suosituksi käynyt rautias oli kuitenkin kehuman mukaan oikein nöyrä ja helposti ratsastettava tamma, joka vain luisti töistä suurimman osan ajasta. Pienen ratsastuskoulun iloksi sillä teetettiin kaksi varsaa, yksi ori joka myöhemmin ruunattiin ja jätettiin emänsä jatkoksi tallille, ja musta myyntiin suunniteltu tammavarsa. Pääosin Surusana oli laiska mutta kiltti ja osaava perustason suomenhevonen. Tamma jouduttiin lopettamaan vain 18-vuotiaana vatsalaukun kiertymään sen tuskailtua pitkän yön, ja lopulta armollisin ratkaisu oli päästää kiltisti palvellut ratsuhevonen tuskistaan.

Kisakalenteri

KRJ 43 sijoitusta, joista 08 voittoja

06.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

07.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

09.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

09.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

11.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

12.12.2018 kutsu / Vaativa B / 02/40

05.03.2019 kutsu / Vaativa B / 01/30

12.03.2019 kutsu / Vaativa B / 05/40

14.03.2019 kutsu / Vaativa B / 02/30

14.03.2019 kutsu​ / Vaativa B / 05/30

16.03.2019 kutsu / Vaativa B / 03/30

17.03.2019 kutsu / Vaativa B / 02/30

21.03.2019 kutsu​ / Vaativa B / 02/30

22.03.2019 kutsu​ / Vaativa B / 03/30

25.03.2019 kutsu / Vaativa B / 01/30

26.03.2019 kutsu​ / Vaativa B / 05/30

28.03.2019 kutsu / Vaativa B / 06/40

28.03.2019 kutsu​ / Vaativa B / 02/30

29.03.2019 kutsu / Vaativa B / 06/40

01.04.2019 kutsu / Vaativa B / 06/40

02.04.2019 kutsu / Vaativa B / 01/40

05.04.2019 kutsu / Vaativa B / 04/40

07.04.2019 kutsu / Vaativa B / 01/40

14.04.2019 kutsu / Vaativa B / 02/30

16.04.2019 kutsu​ / Vaativa B / 04/30

16.04.2019 kutsu​ / Vaativa B / 05/30

17.04.2019 kutsu​ / Vaativa B / 02/30

18.04.2019 kutsu​ / Vaativa B / 01/30

25.04.2019 kutsu / Vaativa B / 05/30

29.04.2019 kutsu​ / Vaativa B / 01/30

13.07.2019 kutsu / Vaativa B / 05/30

17.07.2019 kutsu​ / Vaativa B / 01/30

01.08.2019 kutsu / Vaativa B / 03/50

05.08.2019 kutsu​ / Vaativa B / 01/50

23.08.2019 kutsu / Vaativa B / 07/50

27.08.2019 kutsu​ / Vaativa B / 06/50

29.08.2019 kutsu​ / Vaativa B / 07/50

11.10.2019 kutsu / Vaativa B / 02/30

15.10.2019 kutsu / Vaativa B / 03/30

16.10.2019 kutsu / Vaativa B / 02/30

17.10.2019 kutsu / Vaativa B / 04/30

19.10.2019 kutsu / Vaativa B / 04/30

25.10.2019 kutsu / Vaativa B / 04/30

ERJ 57 sijoitusta, joista 12 voittoja

14.12.2018 kutsu / 100cm / 02/52

18.12.2018 kutsu / 100cm / 02/53

16.02.2019 kutsu / 100cm / 01/50

16.02.2019 kutsu / 100cm / 02/50

22.02.2019 kutsu / 100cm / 05/50

24.02.2019 kutsu / 100cm / 06/50

25.02.2019 kutsu / 100cm / 05/50

28.02.2019 kutsu / 100cm / 05/50

01.03.2019 kutsu / 100cm / 07/50

09.03.2019 kutsu / 100cm / 05/50

10.03.2019 kutsu / 100cm / 01/30

13.03.2019 kutsu / 100cm / 04/30

17.03.2019 kutsu​ / 100cm / 02/50

19.03.2019 kutsu​ / 100cm / 01/50

21.03.2019 kutsu​ / 100cm / 04/50

27.03.2019 kutsu​ / 100cm / 06/50

28.03.2019 kutsu​ / 100cm / 03/50

28.03.2019 kutsu / 90cm / 06/40

29.03.2019 kutsu / 100cm / 03/40

29.03.2019 kutsu​ / 90cm / 01/40

30.03.2019 kutsu​ / 90cm / 05/40

02.04.2019 kutsu / 100cm / 02/40

04.04.2019 kutsu​ / 100cm / 04/40

04.04.2019 kutsu​ / 100cm / 01/40

04.04.2019 kutsu / 100cm / 01/30

05.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/40

05.04.2019 kutsu​ / 90cm / 05/40

06.04.2019 kutsu​ / 100cm / 04/30

06.04.2019 kutsu​ / 100cm / 03/30

07.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/40

08.04.2019 kutsu​​ / 90cm / 06/40

08.04.2019 kutsu​ / 100cm / 04/30

09.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/30

11.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/40

11.04.2019 kutsu​ / 100cm / 04/30

11.04.2019 kutsu / 90cm / 01/30

12.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/40

12.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/40

12.04.2019 kutsu​​ / 90cm / 06/40

13.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/40

13.04.2019 kutsu​​ / 90cm / 04/40

14.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/30

16.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/40

16.04.2019 kutsu​ / 100cm / 01/30

17.04.2019 kutsu​ / 100cm / 03/30

18.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/30

18.04.2019 kutsu​ / 100cm / 05/30

18.04.2019 kutsu​ / 90cm / 01/30

19.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/30

19.04.2019 kutsu​ / 90cm / 04/30

20.04.2019 kutsu​ / 100cm / 02/30

20.04.2019 kutsu​ / 90cm / 01/30

22.04.2019 kutsu​ / 90cm / 04/30

23.04.2019 kutsu​ / 90cm / 01/30

24.04.2019 kutsu​ / 90cm / 05/30

25.04.2019 kutsu​ / 90cm / 02/30

28.04.2019 kutsu​ / 90cm / 01/30

KERJ 40 sijoitusta, joista 09 voittoja

08.12.2018 kutsu / CIC1 / 01/24
09.12.2018 kutsu / CIC1 / 01/24

10.12.2018 kutsu / CIC1 / 04/50
13.12.2018 kutsu / CIC1 / 04/30

15.12.2018 kutsu / CIC1 / 03/30

16.12.2018 kutsu / CIC1 / 01/30

21.12.2018 kutsu / CIC1 / 02/44

27.12.2018 kutsu / CIC1 / 03/44

28.12.2018 kutsu / CIC1 / 01/44

17.02.2019 kutsu / CIC1 / 01/30

21.02.2019 kutsu / CIC1 / 01/30

21.02.2019 kutsu / CIC1 / 04/30

22.02.2019 kutsu / CIC1 / 04/30

22.02.2019 kutsu / CIC1 / 03/30

24.02.2019 kutsu / CIC1 / 02/30

24.02.2019 kutsu / CIC1 / 04/30

02.03.2019 kutsu / CIC1 / 03/30

02.03.2019 kutsu / CIC1 / 01/30

10.03.2019 kutsu / CIC1 / 03/40

22.03.2019 kutsu​ / CIC1 / 03/40

26.03.2019 kutsu​ / CIC1 / 06/40

30.03.2019 kutsu / CIC1 / 06/40

07.04.2019 kutsu / CIC1 / 02/40

09.04.2019 kutsu / CIC1 / 02/40

12.04.2019 kutsu / CIC1 / 01/30

12.04.2019 kutsu / CIC1 / 05/40

14.04.2019 kutsu / CIC1 / 04/30

14.04.2019 kutsu / CIC1 / 04/40

16.04.2019 kutsu​ / CIC1 / 06/40

17.04.2019 kutsu​ / CIC1 / 05/40

22.04.2019 kutsu​ / CIC1 / 06/40

23.04.2019 kutsu / CIC1 / 03/30

25.04.2019 kutsu / CIC1 / 05/30

04.05.2019 kutsu / CIC1 / 02/30

17.05.2019 kutsu​ / CIC1 / 05/30

01.08.2019 kutsu​ / CIC1 / 02/50

02.08.2019 kutsu​ / CIC1 / 06/50

07.08.2019 kutsu​ / CIC1 / 03/50

10.08.2019 kutsu / CIC1 / 03/30

28.08.2019 kutsu​ / CIC1 / 01/50

VVJ 00 sijoitusta, joista 00 voittoja

00.00.0000 kutsu / taso / sijoitus

Muut kisat (cup, nj, vsn)

NJ 06.03.2019, Ravikeskus Valmari / tuomari Jannica / 02/12, irtoSERT
NJ 30.03
.2019, Kadon Kartano / tuomari Dimma / 05/12, SA -> irtoSERT

NJ 21.04.2019, Riimuvaara / tuomari Sorel / 05/12, SA

NJ 23.04.2019, Susiraja / tuomari Lissu T. / 05/12, SA -> irtoSERT

NJ 18.06.2020 Haltiasalo / tuomarina alaera / BIS21 MVA-SERT

NJ 20.06.2020 Haltiasalo / tuomarina alaera / BIS21 MVA-SERT

Päiväkirja

26.11.2018, kirjoittanut omistaja, päiväkirjamerkintä

Suruvirsi oli muuttanut Valokylään suunnilleen viikko sitten nelivuotiaana. Leppoisan tamman matka sujui jouhevasti heiniä syöden trailerissa Aliisan seuranaan, ja suunnittelin jo kaksikon tarhaamista yhdessä, tuntuivathan hevoset viihtyvän toistensa seurassa erinomaisesti. Pitkän matkan aikana pysähdeltiin muutaman kerran kirpeissä alkupakkasissa verryttelemään huoltsikoilla tarpeen mukaan, mutta loppumatka hyristeltiin pimeän hiipiessä horisonttiin ilman ylimääräisiä taukoja. 

Suruvirrestä tuli luontevasti Viivi, joka sointuu jopa lapinmiesten suissa sievästi. Rautiasta ostaessani Petra oli luvannut minulle oikein herttaisen, mutkattoman ja rauhasta nauttivan suomenhevosen, ja semmoisen olen näyttänyt saavankin. Tamma kotiutui parissa päivässä Aliisan seurassa pohjoisen hiljaisuuteen ja se on jo ehtinyt kasvattaa talvikarvaa talven tuloa varten. Ensiviikolla Viivi kuitenkin pääsisi klipattavaksi kisakautta ajatellen.​

***​

04.12.2018, kirjoittanut Hazel, estevalmennus

Humutin sekä mulle uusi tuttavuus, nuori suomenhevostamma Viivi lämmittelivät ravissa sillä välin, kun kasasin maneesissa vielä viimeisiä esteitä suunnittelemaani rataa varten. Viivi vaikutti tosi symppikseltä, vaikkakin ratsastajalle oli vähän hankalaa saada tamma liikkumaan oikeinpäin alkuverryttelyssä. Rautias tuntui olevan vielä täysin unessa ja oli suomenhevoselle melko tyypilliseen tapaan tahmea. Pohkeeseen se reagoi kiihdyttämällä vauhtiaan aina muutamaksi askeleeksi, mutta sitten taas hidasti mielellään siihen samaan tasaiseen vauhtiin.

Laukassa Viivi oli alkanut vähän reipastumaan ja se taipuikin lopulta nätisti ratsastajansa apujen mukaisesti. Verryttelyesteet tuntuivat herättelevän sitä entisestään ja se hyppäsikin oikein nätisti. Tamma vaikutti samaan aikaan vireältä ja liikkui hyvin eteen omassa vauhdissaan, mutta myös rennolta ja varmalta. Pieniä ristikoita ja pystyesteitä tultiin molemmista suunnista vähän erilaisilla teillä - kaarevalta uralta, mutta myös pyrkien mahdollisimman suoran tien tekemiseen.

Pienten välikäyntien jälkeen päästiin siirtymään valmennuksen varsinaiseen aiheeseen, nimittäin radan ratsastamiseen. Esteet olivat metrin luokkaa, jota tamma hyppäsi kilpailuissakin sujuvasti. Rata muodostui pääasiassa pystyesteistä, vesiesteestä ja muutamasta trippelistä sekä okserista. Ratsukko eteni läpi radan sopivassa temmossa - hevonen eteni, mutta teki rauhassa tiet ratsastajan toiveiden mukaan eikä kiirehtinyt. Trippelillä ylin puomi kolahti maahan tamma kompuroidessa ratsukon tullessa esteelle puolikkaaseen askeleeseen. “Kanna käsi! Ratsasta voltti ja ratsasta sitten vähän rohkeammin eteen”, ääneni kaikui maneesissa. Humutin teki työtä käskettyä ja jatkoi radan hevosensa kanssa vaivattoman näköisesti. Muutama kerta eri suunnista tuotti tulosta ja meno parani koko ajan. Erinomaisesti onnistuneen radan jälkeen Humutin sai löysätä ohjaa ja ratsukko suoritti itsenäiset loppuverryttelyt. “Oikein hyvä. Ei mulla oikeastaan oo mitään ihmeellistä kommentoitavaa tähän loppuun. Takaosaa ois hyvä saada aktivoitua vähän enemmän ja tähän vois tehota joku pieni jumppasarja, jossa Viivi joutuis oikeasti hyppäämään nopeasti. Suosittelisin teille myös puomitreenejä”, kerroin vielä lopuksi ollen tyytyväinen valmennettavien suoritukseen.​

***

20.02.2019 kirjoittanut reibili, kouluvalmennus

​​

Seuraava ratsukko olikin minulle jo ennestään tuttu, olimme sopineet omistajan kanssa että saisin liisata tamman varsantekoon ja hienon varsan se minulle tekikin. 
Nyt he olivat saapuneet valvovan silmäni alle valmentautumaan. Oli erittäin mielenkiintoista omin silmin päästä näkemään varsansa emä tositoimissa. Valmennuksen alkuun tehtiin paljon siirtymisiä, jotta saatiin tammaa enemmän hereille. Se liikkui hieman laiskasti ja reagoi hitaasti apuihin, mutta kun siirtymisiä ja pieniä voltteja oltiin hinkattu tarpeeksi, alkoi Viivi kantaa itsensä paremmin ja oli paremmin avuilla. Tämän jälkeen tehtiin vähän kokoamisharjoituksia ravissa ja laukassa, minkä jälkeen otettiin vähän helpompi tehtävä kolmikaarisella kiemurauralla ja keskityttiin hevosen suoristamiseen. Onnistuneisiin suorituksiin oli mukava päättää tämänpäiväinen valmennus, kävin kiittämässä ratsukkoa hyvästä suorituksesta ja ohjeistin samalla tien maastoreiteille jossa loppukäynnit voisi suorittaa itsenäisesti.

***

17.10.2019, kirjoittanut Nikki, estevalmennus

Vaikka vakiomaahantuojanani Humutin olikin tuttu jo vuosien takaa, olin ensimmäistä kertaa Valokylässä valmentamassa. Ratsuna toimi ihanakaunis Suruvirsi, josta minulla oli kotona Sotamaalauksessa kaksivuotias Sururukous-tammavarsa. Humutin ratsasti tammansa keskelle huurteista kenttää, ja rapsuttelin Viivin persoonallista päämerkkiä kerratessani ratsastajan kanssa, mitä tänään tehtäisiin. Luvassa olisi enemmänkin helppo esteharjoitus, kuin treeniä hiki pipossa, minkä vuoksi viileä ulkokenttä kelpasi harjoitukseen. Maneesi oli kuulemma paremmassa käytössä tänään.

Humutin sai verrytellä Viivin ihan rauhassa sillä välin, kun seurasin ratsukon menoa. Tamma oli hieman kuin täi tervassa, mutta paikkasi hienolla luonteella ja hyvällä hyppytekniikalla. Raudikko kuunteli ratsastajaansa erinomaisesti ja totteli kuin parempikin poliisikoira.

Ratsukko sai aloitella alkuverryttelyn jälkeen ihan vain muutamalla puomiharjoituksella ja kavaletilla. Viivi otti helpot tehtävät hyvin vastaan ja teki mitä pyydettiin hitaasti, mutta varmasti. Tuskin tamma mitään vauhtiennätyksiä rikkoisi urallaan, joten onneksi sitä ei Viiviltä odotettukaan. Hevonen vetreytyi tasaisessa tahdissa ja rupesi vähitellen löytämään hieman lisävauhtiakin sillä välin, kun kasasin keskelle kenttää matalan pystyesteen. Humutin ratsasti tamman suorassa linjassa kentän poikki, ja tamma loikkasi pystyesteen ylitse kuin vettä vain, mutta laitoin ratsukon silti hyppäämään pystyesteen pari kertaa molempiin suuntiin, ravissa ja laukassa.

Valmennus sujui loistavasti helpon ratsukon kanssa, Viivi suoritti parhaimmillaan neljän esteen sarjoja hyvällä tyylillä, ja sen tekniikka oli moitteeton, kun tamman antoi tehdä omassa tahdissaan. Erilaiset kulmat ja asetelmat eivät tuntuneet edes hätkähdyttävän tammaa, joten päästin ratsukon suorituksen jälkeen jäähdyttelemään.