Valokylän Talli

isä Virsuniekka on kaunis vaaleanrautias pienhevosori, joka kantakirjattiin II-palkinnolla syyskuussa 2018. 147cm korkean Virsuniekan arvostelussa nostettiinkin esiin sen vahva luusto, hyvä lihaskunto sekä ryhdikkyys, samalla mainiten sen pitkähköstä rungosta. Ilmeikäs pää ja vahva orileima mainittiin myös positiivisessa valossa. Askelluksen hyvinä puolina mainittiin kaunis, ponnekas ja etenevä ravi sekä vahva ja tempoisa laukka. Temperamentistaan vaaleanrautias sai täydet pisteet sen ollessa valpas, orimainen sekä ihmisen käsissä nöyrä ja miellyttävä. Kaikkiaan Virsuniekka on siis palkintonsa ansainnut. Ori on tätä nykyä jo 19-vuotiaana luonnollisesti eläköitynyt, mutta kisaurallaan se kisasi neljää lajia. Kouluratsastuksessa erityisen hyvin menestynyt pienhevonen kisasi vaativa B-luokkia kansallisella tasolla, esteillä se hyppäsi ongelmitta reilun metrin ja maastossakin järkevä ori suoriutui esteistä ongelmitta. Valjakkoajossa noviisin tasolle jäänyt, hieman kärryjen kanssa koheltava Virsuniekka harrasti valjakkoa kevyempänä vaihteluna selästä käsin työskentelyyn, mutta pärjäsi lajissa kuitenkin kohtalaisen hyvin muutama voitto todisteenaan. Rautias ori oli tarjolla jalostukseen kolme vuotta putkeen talvikautena, ja se astui yhteensä 18 tammaa. 13 niistä varsoi oreja, jotka perivät isänsä vaalean värin jollain muotoa, ja loput 5 varsaa ovat vahvoja, tasapainoisia sekä osaavia tammoja. Virsuniekan tulevaisuus on mitä ilmeisimmin vanheta omistajansa luona, kunnes aika jättää. 

isänisä Kirkoton oli sekin pienkokoinen vaaleanrautias, jolta säkää löytyi 146cm. Kantakirjassa III-palkittu Kirkoton sai kehuja sen sopusuhtaisuudesta ja pienkokoisuudesta, siinä missä sitä rokotettiin pitkärunkoisuudesta. Vahvaluustoisen orin liikkeistä kuitenkin nostettiin esille sen hieno, vahva ja tasainen käynti sekä kaunis ja lipuva ravi. Temperamentiltaan rautias oli omapäinen, orimainen ja virkeä, mutta omistajansa käsissä periksi antava sekä nöyrä. Kantakirjauksen jälkeen Kirkoton aloitti kisauransa mallikkaasti kouluratsastuksella, jossa se kisasi vaativaa B -tasoa useita sijoituksia kansallisesti kahmien. Seuraavaksi rinnalle otettiin esteratsastus, ja metrin esteitä ylittänyt vaalea suomenhevonen sijoittui myös tässä lajissa useissa kisoissa. Hyppytyylissä ylistettiin pienhevosen pelottomuutta ja vahvaa ponnistusvaihetta. Kenttäratsastukseen lopulta laajentunut kisaaminen jatkui sielläkin menestyksekkäästi. 16-vuotiaana Kirkoton lopulta eläköityi ja tarjoutui siitoskäyttöön, ja parin vuoden aikana se astui 22 tammaa. Niistä 12 oli isänsä tavoin pontevia monitaitavia oreja, 10 puolestaan vahvaluustoisia sekä erityisesti koulupuolella menestyneitä tammoja. Pienhevosen elämä tuli tiensä päähän 24-vuoden iässä syöpäkasvaimen seurauksena. 

isänemä Suvisädelmä oli sekin vaalea, suht pienikoinen suomenhevonen. 150cm korkea Suvisädelmä pääsi kantakirjaan II-palkinnolla ratsusuunnalle, ja vankka, paksuluinen ja pyöreärunkoinen suomenhevonen sai paljon kiitosta arvioinnissaan. Sen tasaiset, pehmeät mutta hieman matalavoittoiset askeleetkin mainittiin, ja temperamenttia kommentoitiin sanoilla "lempeäluontoinen, hellyyttävä ja nöyrä". Kantakirjauksen jälkeen Suvisädelmä kisasi kouluratsastuksessa ja valjakkoajossa vähemmän tavoitteellisesti, mutta se oli lähes varmasti kuuden parhaan joukossa kaikissa kisoissaan. Herttainen vaaleanpunarautias jäi jo 12 vuoden ikäisenä ensimmäisen varsansa kanssa kesäksi seisomaan. Siitä Suvisädelmä jatkoi vielä kisaamista ja harrastekäyttöä omistajansa ilona, ja viimein se eläköityi pelkästään siitoskäyttöön. Tamma sai 4 varsaa, kolme oria ja tamman, jotka kaikki perivät sen kauniit askeleet ja vahvarunkoisuuden. Suvisädelmä lopetettiin 27-vuotiaana vanhuuden alkaessa painaa suomenhevosta niin vatsavaivojen että hampaiden puutteen muodossa.

​

emä Murhesieppo on upea musta suomenhevostamma, jolta löytyy korkeutta 152cm edestä. Kantakirjassa II-palkittu Murhesiepon hyviksi puoliksi mainitaan sen selvästi näkyvä ratsusukuisuus, vahvaluustoinen mutta kevyt rakenne ja sen liikkeet kerrotaan olevan ilmavat, tahdikkaat ja irtonaiset. Murhesiepon pää puolestaan on mainittu eryisen kauniiksi ja klassiseksi selvästi rodunomaiseksi. Luonteeltaan tamma on rauhallinen, tasapainoinen mutta jopa ehkä laiskanpuoleinen, kuitenkin seurallinen ja nöyrä, kuten suomenhevosen kuuluu ollakin. Kantakirjasta musta hevonen suuntasi kouluratsastuskentille, ja se on kisannut vaativa B-tason luokissa menestyen ja hyvällä halulla. Esteitä tamma ei ole koskaan kisoissa hypännyt, mutta kotona sen mieltä pidetään yllä hyppimällä reilun metrin verran. Sen sijaan Murhesieppo on myös valjakkoajossa tunnettu nimi vaativalla tasolla, ja se on kuuleman mukaan miellyttävä ja ryhdikäs ajettava. Varsojen osalta Murhesiepon kiintiö on omistajansa mukaan täysi kolmen tammavarsan jälkeen, ja kisaura tulee päättymään parin vuoden sisällä. Sen jälkeen suomenhevonen jatkaa puskailuratsastelua omistajansa seurana, kunnes se haudataan kotimaihin.

emänisä Kuupeippo on vieläkin elossa porskuttava musta suomenhevosori, jolta korkeutta löytyy 154cm. Kuupeippo vietiin kantakirjaan, ja II-palkinnon saanut ori onkin arvioinnissa kehuttu. Vahvarakenteinen mutta silti kevyt ratsutyyppiä, hieman jopa juoksijamaisen oloista tyyppiä edustava suomenhevonen sai arvostelussa pisteitä ropisten, vaikka askellajeista ainoaksi tykätyksi jäi sen reipas, korea laukka. Temperamentti palkittiin täysin pistein orimaisen valppaana, mutta ihmiselle alistuvana. Palkinnon haettuaan Kuupeippo pääsi kisaamaan este- ja kenttäratsastuksen saralla kansallisesti, ja hyväkuntoinen ori jaksoikin monta vuotta kisakentillä sijoituksia nappaillen. 14-vuotiaana Kuupeippo jäi hitaasti pois kisakentiltä ja se alkoi ottaamaan vastaan suomenhevostammoja, joita se astui viimeiseen kauden päätyttyä yhteensä 27. 16 varsoista on osoittanut olevansa yhtä laadukkaita estehevosia kuin isänsä, loppujen ollessa nekin oikein taitavia eri lajeissakin kisanneita tammoja. Kuupeippo asustaa nykyään omistajansa luona Joensuussa, mutta vanha hevonen menee todennäköisesti kuoppaan ensikesällä jalkojen kulumisen vuoksi. Orilla tulee ikää olemaan lopetuksen aikoihin 26 vuotta.

emänemä Surusana oli klassisen kaunis ratsastuskoulutamma, jolta korkeutta oli 150cm. Suloinen rautias ei sen suuremmin kantakirjaa koskaan tavoitellut, eikä se kisannut tallikisoja lukuunottamatta. Rakenteeltaan Surusana oli kuitenkin vankka, pyöreä ja jopa ponimainen, liikkeiltään tahdikas ja etenevä sille päälle sattuessaan. Koulutunneilla suosituksi käynyt rautias oli kuitenkin kehuman mukaan oikein nöyrä ja helposti ratsastettava tamma, joka vain luisti töistä suurimman osan ajasta. Pienen ratsastuskoulun iloksi sillä teetettiin kaksi varsaa, yksi ori joka myöhemmin ruunattiin ja jätettiin emänsä jatkoksi tallille, ja musta myyntiin suunniteltu tammavarsa. Pääosin Surusana oli laiska mutta kiltti ja osaava perustason suomenhevonen. Tamma jouduttiin lopettamaan vain 18-vuotiaana vatsalaukun kiertymään sen tuskailtua pitkän yön, ja lopulta armollisin ratkaisu oli päästää kiltisti palvellut ratsuhevonen tuskistaan.