Playground Ponies

Konsta Pääkkönen ei ollut hevosmies. Hevosista hän tiesi vain sen verran, että ne kuuluivat raviradalle ja sitten leivän päälle. Ellen Koski on ponityttö. Aina siitä asti, kun tyttö oli kaksi ja isoäiti osti lapsenlapselleen oman satumaisen pörreän ja valkoisen shetlanninponin. 

Niinpä Ellenin perittyä isoäidin vanhan maatilan Konsta lähti vastentahtoisena Espoon sykkeestä tytönhupakon matkaan jonnekin Oulun syrjäalueelle työn perässä, elättäen toiveita jostain miljoonapottiravurista. Valitettavasti Ellenillä oli toiset ajatukset.

​

Playground Poniesin tarina alkaa vuoden 2018 myöhäissyksystä, jolloin parinkymmenen parempaa puolta ikääntyvä Ellen Koski peri isoäitinsä perinnetilan. Ellen houkutteli (siis lahjoi, rahallisesti, semmoisella palkalla että poliitikkokin kalpenee) mukaansa kaupunkilaispoika Konsta Pääkkösen, jonka lähin kosketus maatiloihin oli ollut lihatiskillä pihviä ostamassa, mutta raa'alle hikiselle miesvoimalle on aina maaseudulla tarvetta. 

Ikävä kyllä Konstan haaveet miljoonan ravurista romuttuivat suht pikaisesti tilan ollessa nelijalkaisille asuinkelpoinen ja Ellenin raahattua hakaan kimon shetlanninponin, joka räkäisesti irvisti etelänhetelmää päin. Sitten niitä poneja vaan tuli lisää Konstan kiusaksi, mutta vaikka klopilla tekikin monesti mieli lyödä hanskat tiskiin, jokin piti mukana tässä alati paisuvassa sirkuksessa - liekö siis Konstassakin ponimiehen vikaa vai jotain muuta?

Tätä nykyä Ellenin ja Konstan päivät ovatkin täyteliäitä ponivarsojen tapakoulutuksessta sekä - auta armias, kuten Konsta sanoisi - jossain ponihifistelyissä (=valjakkoajossa sekä näyttelyissä) käymisestä. 

​

Mutta tämän enempää jaarittelematta, tervetuloa leikkikentällemme!