Humun Piirretyt ♡

virtuaalihevonen

Vaahterapolun Trinsessa eli Tinni

rotu, säkä & skp suomenhevonen, 153cm, tamma

rekisterissä VH18-018-0000, PKK-

syntynyt 28.09.2018, 1 vuotta (3 vuotta 28.12.2018)

väri & merkit rautias hopeageenillä

kasvattaja Vaahterapolku

omistaja Saga T. (VRL-14618)

käyttö valjakkoajo, kouluratsastus

koulutustaso noviisi, Helppo A

Tinni asuu Kaajapurojen tallilla

päiväkirjaan...

saavutukset tähän

Sagan ja Tinnin tarina alkaa lokakuusta 2018, mutta juuria kaksikon yhteiselle polulle oli luotu jo vuosia aiemmin. Nuori naisenalku Saga muutti 2017 opiskelujen perässä Kallaan jättäen perheensä Lappiin. Mukana tuntureille jäi myös läheisen vaellustallin hevoset, joiden kanssa vaaleaverikkö oli ehtinyt työskennellä ja touhuilla 8 vuotta. Erityisen rakkaaksi Sagalle oli tullutkin jo siinä iässä vanha, 23-vuotias issikkaruuna Suffis, joka ikävä kyllä kuoli juuri ennen Sagan muuttoa. Ehkäpä tämä sai nuoren jättämään sitten harrastuksen niinkin helposti taakseen, mutta jo vuoden päästä Kallassa parikymppinen hupakko kaipaili satulaan. Koska oman hevosen ei pitänyt olla vaihtoehto, Saga tutustui matkan päässä olleeseen Vaahterapolun tilaan tuntien muodossa. 

Vain muutaman kerran jälkeen kuitenkin Vaahterapolun sivuille lyötiin teksti "the end" ja ratsuihin liimattiin - kuvainnollisesti tietenkin - hintalappuja. Vieläkin vaalea tyttö kertoi itselleen, ettei hevosista kannata edes haaveilla, ehei, rahaa riitti juuri ja juuri kuukausittaisiin menoihin! Niinpä Saga lähti käymään sanomassa hyvästejä vakioratsuksi muodostuneelle Taunolle, sekä pienelle Tinnille, jota nuori oli ehtinyt käynneillä rapsuttamaan. Jäisipä parempi mieli.

Pari viikkoa kului ja syyskuu vaihtui lokakuuksi. Välillä Saga mietti kaksikon kohtaloa, uusia koteja sekä toivotti niille pitkää elämää. Sattuipa sitten Sagan äidinpuolen täti Briggi kylään, hevosnainen henkeen ja vereen hänkin. Kahvipöydässä jutellessa puheeksi tuli tietenkin hevoset sekä Sagan palannut mielenkiinto ratsastukseen, ja hieman harmitellen nuori tyttö kertoili Taunon ja Tinnin kohtaloista. Briggi-täti mutristi suutaan ja hörppäili kahvia, ja nisua mussutellen näytti erittäin tuumailevalta.
Lokakuun puolessa välissä Briggi haki Sagan käymään kotonaan Porvoossa, syömään ja muutenkin tapaamaan sukulaisia. Ja Sagahan kiltisti matkusti bussikyydillä tätinsä luo etelään. Perillä hulppealla, hyvällä rahalla rakennetulla suomenruotsalaiskartanolla nuori kuitenkin tömähti persuuksilleen - pihassa seisoivat molemmat Tauno ja Tinni, ja Briggi kyseli, että kummanhan se tyttö tahtoo mukanaan ottaa Kallaan, tallipaikat ja kaikki oli jo katseltuna ja sovittuna tehotädin puolesta. Valinnan jälkeen Saga päätyi viemään mukanaan nuoren, enemmän aikaa vaativan tammavarsan Taunon jäädessä ilahduttamaan täti-Briggiä ja tämän lapsukaisia.

​

Tinni on eloisa, leikkisä vuosikas suomenhevosvarsa, joka tykkää olla siellä, missä tapahtuu ja missä saa rapsutuksia. Jos lyhyesti pitäisi siis kuvailla, on tamma energinen, kiltti mutta hieman vielä jekkuileva jääräkin. Toisena hetkenä rautias saattaa nojailla vasten paijailun muodossa, saattaa se toisessa pyyhältää koreassa, korkea-askelisessa ravissa sitten kohti tarhan toista päätä hippasleikit mielessään, eikä tällöin jahtaaminen kannata sitten lainkaan. Tinni kuitenkin tylsistyy erittäin nopeasti mikäli tammaa ei motivoi jatkamaan reagoimalla siihen, eli kyseessä on enemmän vielä varsa-ajan kokeilua ja leikkiä. 

​

Tinni on osoittautunut nopeaksi oppijaksi, ja se käyttäytyykin oikein mallikkaasti hoitamisen ajan kunhan on sidottuna käytävälle mielellään molemmilta puolilta. Vaikka harjauksen sun muun puunauksen päälle ei rautias vielä ymmärrä nautiskellakaan - varsa mielummin puhisee ihmetellen harjalle maiskutellen harjaksia - pysyy se siivosti paikoillaan, saahan se rakastamaansa huomiota ja vielä Sagalta. Kaviotkin Tinni nostaa tätä nykyä kiltisti ylös, vaikka joskus vielä se saattaa unohtua haaveilemaan omiin maailmoihinsa ja jatkaa nojailua hoitajaan, joka yrittää sitä kaviota nyt päästää takaisin alas maahan. Muuten rautiasta saa hoitaa just niin kuin parhaaksi näkee, tosin pesukarsinassa saa varautua kastumaan itsekin - tamma tykkää nimittäin ravistella ja heilutella villisti päätään, saattaapa se yrittää siepata kiinni letkuunkin. Pesupäivinä erityisesti kesäkuumilla varaudutaankin uimapuvun ja shortsien kanssa siis hommaan!

​

Vuosikas on tietenkin vielä hieman nuori ratsukoulutusta ajatellen, mutta onpa Saga sille saanut jo kuolaimia suuhun ja suitsetkin päähän. Kaksikko viettääkin ratsastelun sijasta paljon aikaa irtona leikiskellen maneesilla ja kentällä, tai talutteluretken ajan maastossa samoillen. Moni vitsaileekin jo, että rautias suomenhevonen muistuttaa enemmän koiraa - seuraahan se reippaasti omistajaflikkaansa polkuja pitkin vaikka tunteja. Onpa Saga tammalle opettanut sirkustemppujakin, esimerkiksi kavion ojennusta käskystä sekä kumartamista.