Valmarin Talli

Lily's Trottersin kasvatteja oli oman raviharrastuksen alusta asti sattunut kisoissa vastaan. Keltanokkana en sen enempää sitten tiennytkään kuin hevosten juoksevan tyylillä ja hyvin, ja pistin korvan taakse tämän ravikasvattajan, sillä lämminverikasvatusta miettiessä liljalaisjuoksijat olisivat varmasti varteenotettavia lisäyksiä omiin linjoihin.

Syksyllä 2018 tilalta pistettiin kuitenkin kanssamielisten foorumille myynti-ilmoitus useammasta varsasta, joiden joukosta olisin voinut viedä useammankin kotiin. Itseäni toppuutellen päädyin tutustumaan tarkemmin tumman orivarsan ilmoitukseen ja sukuun, ja vaikka virallisesti varsa oli yhdessä polvessa liljalainen, oli sillä muuten linjat kohdillaan. Erityisesti innostuin sen kantakirjatusta, hyvin menestyneestä ja laadukkaasta isästä Prince of Northista, ja emälinjakaan ei suinkaan vaikuttanut yhtään sen huonommalta, nuori punarautias Wild Candy Princess oli sekin kisannut jo ihan hyvään aikaan. Jätin siis lopulta harkiten tarjouksen varsasta, joka ilokseni hyväksyttiin heti kättelyssä. 

Varsan ollessa puolivuotias suuntasimme kohti Etelä-Savoa hakemaan ravurinalkuamme. Marraskuu oli ehtinyt repiä puista lehdet ja harmaanruskea matka tuntui harvinaisen pitkältä innostuksen ja jännityksen sekaisessa mielentilassa, mutta pääsimme perille Liljan maille mukavasti jo iltapäivän tunneilla. Vastassa meitä odotteli ystävällinen ja asiallinen Viveka, joka puolestaan pienten juttelusten jälkeen opasti meidät pian itse varsan luo. Heti tässä vaiheessa meinasin jo pakata sen malttamattomana traileriin ja viedä äkkiä kotosalle lellittäväksi! Ilta kului lopulta päivällisen merkeissä, seuraavana aamuna kirjoitettiin paperit omasta karamelliparonista.

​

Pahka on semmoinen näppärä, mukavasti maanpinnalla elävä oripoika, joka on osoittanut olevansa nopea oppija isänsä tavoin, mutta myös erittäin mukavuudenhaluinen sekä hyväkäytöksisempi tapaus. Jääräpäisyyttä puolestaan Pahkalla ei ole ripaustakaan, vaan tummanruunikko on enemmälti semmoinen "kaikki käy" -henkinen lämminverinen, toki tietty määrä itsenäisyydenhalua siltä kuitenkin löytyy. Kaikkiaan kyseessä on siis oikeastaan ihan mukava ja tervejärkinen, yhteistyönhaluinen hevonen, jota on opittu arvostamaan kotosalla.

​

Kuten tuli jo esille, Pahka on semmoinen mukavuudesta tykkäävä, sen myös avoimesti näyttävä ravihevonen, joka ei oikeastaan pane pahakseen mitään. Hoidokkina ori vain huokailee tyytyväisenä maailmanmenoa ihmetellen ja tallin hulinaa korvat pyörien kuunnellen, oli se sitten karsinassa tahi käytävällä. Sitä pystyykin periaatteessa rappaamaan ja jynssäämään ihan oman mielen mukaan. Epävarmoja käsittelijöitä ja sähläreitä ruunikko ei kuitenkaan jaksa kauan katsella, sen mielestä hoidon tulisi olla mutkatonta ja varmakätistä, ja Pahkakin osaa näyttää kärsimättömältä steppaillessaan ajan kuluessa.
Pahkan vienti paikasta A paikkaan B ei yleensä sen suuremmin tuota ongelmia, eihän orilla ole sen suurempia syitä katsella mörköjä pensaikoista, isotella vierustarhan vanhemmalle orille tai ruveta haaveilemaan tammaväen perään. Ruunikko ei oikein muutenkaan välitä tarhaseurasta, sille on lähinnä se ja sama tarhaako se yksin vai kaksin, ja lämminverinen pärjää ihan oriporukassakin, ellei toinen kloppi ihan nahkaan kiinni tule. 

​

Kärryiltä käsin Pahkan miellyttävyys jatkuu, toki tahtoa tuntuu oriin tulevan lisää sen ollessa eteenpäin pyrkivä ja jopa innokas "himourheilija" radan ollessa turvan edessä. Ravikoulutuksen loppuun saattava hevonen on kuitenkin osoittautunut kuuntelevaiseksi, mutta ei missään nimessä nöyräksi ajettavaksi - ori kyllä kuuntelee ja toteuttaa ohjastajansa pyyntöjä, mutta turhia se ei rupea hidastelemaan, ja vauhti onkin joskus pikkasen liian päätä huimaava maaliviivan jälkeenkin. Sen pystyy nyt kuitenkin viskaamaan eteenpäinpyrkimyksen piikkiin. Pahkaa on myös totuteltu selästä käsin montéa ajatellen kunhan ikä täyttyy, ja vaikka hieman epävarma ori tuppaa vielä ainakin selästäkäsittelyyn olevan, ikä tuo varmasti lisää varmuutta. 

​

Kisapaikalla Pahka tuppaa olemaan just samanlainen kuin kotona, mitä nyt valppaampi ja tarkkaavaisempi ympäristöstään, sekä hieman enemmän toisiin hevosiin reagoiva, mikäli karvakaveri tuntuu hermopiukeana olevan. Radalla se puolestaan voipi jopa tuntua kiihtyvän helposti liikakin, varsinkin vieraissa kätösissä, mutta ihan simppeleillä alkuverryttelyillä käynnissä radan ulkopuolella turhia kikkailematta saa tämänkin nuoren kiihtymyksen laskemaan.