top of page

Talvenvalaja

kutsumanimi

syntymäaika, ikä

rotu, sukupuoli

väri, säkäkorkeus

kasvattaja

omistaja

Vinho

12.11.2018, 5-vuotias

suomenhevonen, ori

vaaleanrautias, 154cm

Jonni Suhonen, Oulu

VRL-14618

rekisterinumero

painoitus

taso

statistiikka

ennätys

voittosumma

VH19-018-0195

raviajo, yleisratsastus

ko. He B, re. 80cm

17: 3-0-2

01.31,2ly

3600v€

☆ SV-II helmikuussa 20. päivä 2019

☆ First Champion joulukuussa 9. päivä 2018

firstchampionp.png

2018 Valtteri päätti viimein alkaa vakavissaan selata myytävien suomenhevosten ilmoituksia. Haussa oli mielellään starttaamaton nuori, jonka kanssa pystyisi niin raveihin että ratsukoulutukseenkin. Puolisen vuotta myöhemmin useita potentiaalisia, mutta loppumetreillä sopimattomiksi osoittuneita suomenhevosia myöhemmin myi oululaismies tammastaan vaaleanrautiasta orivarsaa. Varsa olisi luovutusikäinen parin kuukauden päästä, mutta sitä oli jo mahdollista käydä katsomassa. Sukunsa puolesta orista olisi ainakin teoriassa ravaamaan ainakin keskivertoaikaisesti että ratsuksikin, jos sen kanssa vain jaksaisi työskennellä. Nuorta Talvenvalajaa käytiin sitten yhteistuumin katsomassa oululaisen ravivalmentajan läsnäollessa tukena, ja utelias, hellyydenkipeä varsa vei nopeasti avioparin sydämen. Kauppakirjat varsasta tehtiin luovutusiässä sitä hakiessa, ja matka kotiin Muhokselle sujui ongelmitta. Talvenvalajan ravivalmennus aloitettiin parivuotiaana valmistellen, ja ratsuttaja astui remmiin kolmivuotiaana. Vaikka kyseessä onkin kahta erilaista lajia tekevä hevonen, ei nuoren orin kanssa ole ilmennyt minkäänlaisia päällekkäisyyksiä lajien suhteen, ja nykyään Talvenvalaja onkin suomenhevonen parhaimmillaan sen monipuolisuuden vuoksi.

​

Talvenvalaja, eli Vinho, on kaunis, lempeäluontoinen ja hellä suomenhevosori parhaimmillaan. Vaikka rautias onkin hieman ruunamainen ehkä luonteeltaan, on se myös äärimmäisen työteliäs, tekevä ja nopeasti oppiva hevonen, jonka kanssa Tiaisen perhe on iloisesti aina tekemässä ja puuhaamassa. Vierailija voi puolestaan olla varma, että Vinho saattaa tulla heti pystykorvan jälkeen tervehtimään tulijaa. 

​

Hoitaessa nuori ori on erittäin hellyyttävää sorttia. Sille kelpaavat kaikentasoiset hoitajat, koosta ja iästä riippumatta, eivätkä ronskimmatkaan otteet harjalla haittaa rautiasta - päinvastoin, Vinho nautiskelee alahuuli lörpöttäen kunnon sukimisesta. Suomenhevonen on totuttu sitomaan kiinni ihan vain muodon vuoksi, vaan tokkopa ori enää tässä iässä lähtee harjan alta. Kaviot Vinho on aina nostanut mallikkaasti, eikä sitä haittaa kengittäjänkään vierailu, vaan kavioita takova mies saa aina osansa orin hellyydestä. Varustaminenkaan ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia, olivat kyseessä sitten ratsastusvarusteet tai valjaat, mitä nyt innoissaan saattaa puhahdella ja liikahdella - onhan varusteet merkki työnteosta, ja siitä Vinho tykkää!

Taluttaessa vaaleanrautias on suorastaan koiran tavoin mukana kulkeva, ojanpientareilta ruohoa napsiva rento lenkkikaveri, jota eivät pelota punaiset postilaatikot tai puskissa suhisevat tuulenpuuskatkaan. Tammoista Vinho ei ole vielä erityisesti kiinnostunut, toki kiima-aikoina ori saattaa ihmetellen tuoksutella, mutta sen suurempia esityksiä ei ole vielä ainakaan ilmennyt.

​

Vinho on suht vastaikään aloittanut ratsukoulutuksen, mutta siitä tulee todennäköisesti niin koulu- että esteradalle sopiva yleishevonen perustasolla. Ori on motivoitunut ja nöyrä tekemään, ja se kulkee kauniissa ryhdissä sekä kädelle myötäillen. Suomenhevonen omaa kauniit, tahdikkaat askeleet, jotka huomaa erityisesti ravityöskentelyn ja laukkaharjoitusten parissa. Vinho on myös herkkä vastaamaan sille annettuihin apuihin, eli mitenkään erityisen vahvaa kättä ei tarvitse käyttää. Esteillä orilla voi löytyä satunaisilla kerroilla liikaakin energiaa ja intoa, ja yleensä into paikkaakin siellä, missä taidot eivät vielä riitä. Vaikka aina ei esteen ylitys ole erityisen kaunista ja tasapainoista tai otollisesta kulmasta tehtykään, Vinho on varma ponnistamaan joka tapauksessa. 

​

Radalla rautias on oikein mukava ajettava. Se kiinnittää huomionsa vain ja ainoastaan ohjastajaan, johon se luottaa täysin. Se, mitä kärryiltä käsketään, on laki, ja Vinho tekeekin parhaansa noudattaa saamiaan komentoja, tehden siitä sinänsä helpon ja näppärän ajokin. Orilla on mukavan pitkä raviaskel ja vauhtiakin toivottavasti tullaan saamaan lisää iän karttuessa. 

© VRL-14618

Sukupuu & jälkeläiset

i Talventaittaja vrt 157cm

​

ii Talventakoja prt 158cm x ie Joulunkello vrt 154cm

Pihlajamaan Lumi rt 153cm

​

ei Kahakka-Passi trt 155cm x ee Pihlajamaan Joulunmarja vprt 150cm

Vinho on käytettävissä tuontisukuisille suomen(pien)hevostammoille. Ori jättää kaunista vaaleaa väriään, lempeää temperamenttia sekä juoksijalle tyypillistä, lennokasta pontevaa ravia.

​

tamma Sällin Virvatuli â˜† 20.08.2019 â˜† emästä Vihlan Varpu â˜† Rooa VRL-14564

Isä Talventaittaja on upea vaaleanrautias liinaharjainen suomenhevosjuoksija 157cm mitoissa. Tahvoksi kutsuttu ori kantakirjattiin II-palkinnolla, eikä syyttä suotta - sopusuhtainen, kaunista juoksijatyyppiä edustava, lihaksikas ja ryhdikäs rautias on vaikuttava ilmestys. Erityisesti sen valpas, orimainen mutta nöyrä temperamentti on kehuttu, ja liikkeissä ori pakkaa tahdikkaat, korkeat askeleet ja erityisen korean ravin, jota passaa esitellä. Tahvo asuu edelleen kasvattajallaan ravurin hommissa, ja 12-vuotiaan liinaharjan statistiikka on vaikuttava; 56: 8-12-14-6. Ennätyksekseen ori on juossut 01.22,3a, ja siltä löytyy muutama arvokisasijoituskin. Voittosumma lienee lähempänä 120 000v€. Kotioloissa Tahvon väitetään olevan edelleen energinen, pirteä hevonen, joka keikailee tammoille oikein miellellään ja nauttii huomiosta sekä harjoittelee mielellään. Oria on toistaiseksi tarjottu jalostukseen viisi kautta, ja niistä kausista on syntynyt 25 varsaa, 18 oria ja 7 tammaa. 

Isänisä Talventakoja on sekin upea punarautias KTK-II palkittu juoksija, jolta säkäkorkeutta löytyy 158cm edestä. Taneliksi ristitty ori on rakenteeltaan korrekti, juoksijatyyppiä hyvin edustava kevyt suomenhevonen. Ryhdikäs ori on usean jälkeläisensä tavoin valpas, huomionhakuinen mutta nöyrä, ja sen kaunis, matkaavoittava ravi on ollutkin yksi sen suosituimmista käyttösyistä. Raviurallaan Taneli kisasi 12 aktiivista vuotta, keräten kokoon statistiikan 68: 10-9-11-14 ja ennätyksen 01.24,1a. Punarautiaan voittosumma on suunnilleen 128 000v€ tienoilla. Siitosoriaikanaan suomenhevonen jätti 38 varsaa, 27 oria ja 11 tammaa. Nykyään Taneli laiduntaa ansaitulla eläkkeellä omistajansa luona 25-vuoden iässä.

Isänemä Joulunkello oli siro mutta pyöreärunkoinen, liinaharjainen vaaleanrautias 154cm korkeuksissa. Vaikka enemmän ratsutyyppinen juoksija olikin, pääsi tamma kantakirjaan III-palkinnolla, ja sen vahva luusto, hyvä lihaskunto ja kaunis rodunomainen läsipää saivatkin erityisesti kehuja arvostelussa. Liikkeiltään tammaa kehuttiin sen kauniin, reippaan käynnin osalta, vaikka ravi jäikin vähän tahdittomaksi ja takovaksi. Juoksijana Keiju ei ollut kummoinen - toki sillä oli mainittava isälinja taustalla - ja sen ura loppuikin jo 11 vuoden iässä loppustatistiikalla 37: 2-6-4-6, ennätyksellä 01.28,3a ja voittosummalla 12 000v€. Rautias jätettiin tämän jälkeen siitostammaksi, ja tämä sopikin lempeäluontoiselle loppasuulle paremmin. Keiju ehti saada seitsemän varsaa, joista viisi oli oreja, kaksi tammoja. Kaikille se jätti kauniin vaalean värinsä ohella myös miellyttämishalunsa. Tamman elämä tuli päätökseen 24-vuotiaana kesäyön tuulissa levollisesti nukahtaen ilmeisesti sydänkohtaukseen.

Emä Pihlajamaan Lumi on kevyt ratsulinjainen rautias, jolta säkäkorkeus on mitattu 153cm mittoihin. Pirteä, utelias Lumi vietiin kantakirjaan 6-vuotiaana ja se palkittiin lopulta ratsuna III-palkinnolla. Rautias on hieman pitkärunkoinen, siroluinen tamma, joka kuitenkin omaa yleisesti rodunomaisen siluetin ja rakenteen, kauniin ja temmokkaan ravin ja pyöreän, pehmeän laukan. Temperamentiltaan Lumi on utelias ja hellittelevä herkkuperse, joten se soveltuu myös lasten käyttöön. Tamma starttasi muutaman kerran raveissa, mutta jätettiin jo ennen kymmenen startin täytyttyä ratsukoulutukseen tuloksettoman juoksemisen perusteella, vaikka upean ravisuvun omaakin. Ratsuna Lumi kisaa tätä nykyä Helppo B-luokissa ja esteillä 60cm, ja onkin menestynyt mainittavasti nuoren junioriratsastajan alla. Rautias on astutettu kahdesti, ja se on jättänyt lempeäluontoiset orit jatkamaan sukuaan. Ratsastuskouluhevosena ja oloneuvoksena herkkuja mussuttava suomenhevonen nauttii elämästään lasten paijattavana.

Emänisä Kahakka-Passi oli komea tummanrautias suomenhevosjuoksija. Pahaksi nimetty ori mitattiin 155cm korkeaksi kantakirjaustilaisuudessa, ja komean orin pisteet saivat sille I-palkinnon. Lihaksikas, ryhdikäs sekä vahvarakenteinen tumma Paha omasi komean juoksijan ravin, sekä korean, orimaisen luonteen, jota se jättikin orivarsoilleen. Yhdeksän vuotta kisannut tummanrautias lopetti uransa lopulta jalkojen alkaessa oikutella, ja lopussa orin statistiikka oli 54: 10-8-11-9, ennätys 01.23,7a, ja voittosumma 100 000v€ paremmalla puolella. Paha jäi täysipäiväisesti jalostukseen, ja kolmen vuoden aikana se siitti 23 varsaa, 12 oria ja 11 tammaa. Tumma suomenhevonen lopetettiin lopulta irtopalojen seurauksena vain 21-vuotiaana, ja se haudattiin omistajansa kotipihalle koivun juureen.

Emänemä Pihlajamaan Joulumarja syntyi joulukuussa, ja siro ratsuhevonen kasvoikin seuraavat pari vuotta kasvattajallaan odotellessa, mitä vaaleanpunarautiaasta 150cm korkuisesta tammasta tulisi. Mariaksi kutsuttu suomenhevonen kuitenkin päätyi lopulta myyntiin, ja lempeä, hellä tamma lähti harrastehevoseksi kolmelle tyttärelle, jotka hellivätkin tammaa läpi sen elämän. Kantakirjaan Mariaa ei koskaan viety, mutta rakenteeltaan se oli sopusuhtainen, hento hevonen, joka oli nöyrä, mutta laiskahko tekemään. Liikkeillään Maria ei sen suuremmin loistanut eikä niistä hirveästi tiedetäkkään. Tamma ratsukoulutettiin valmentajan avulla ja vaikka puskissa hevonen sitten elikin, nähtiin se muutamissa tallikisoissa Helppo B-tasolla ja 60cm esteillä. Maria astutettiin kasvattajan liisatessa vaaleanpunarautiasta tammavarsan verran. Suomenhevonen menehtyi lopulta talvella 27-vuotiaana ähkyyn. 

© VRL-14618, kopioitavissa jälkeläisten sivuille copyja vastaan

Näyttelykalenteri

00.00.0000 paikka / tuomari / tulokset

Starttikalenteri

3-vuotiskausi
10: 3-0-2(-1), vs. 3100v€, kauden enn. 01.38,3a--

 

22.11.2018 Duán Stable / koelähtö, hyväksytty / 01.56,5ke / +50v€
23.11.2018 Jemman Ravitalli / 01.40,2aly / 06/09

24.11.2018 Jemman Ravitalli / 01.39,2aly / 04/08, +400v€

25.11.2018 Jemman Ravitalli / 01.38,4aly / 01/08, +1000v€

26.11.2018 Lily's Trotters / 01.43,5aly / 06/06

27.11.2018 Lily's Trotters / 01.41,3aly / 06/08

28.11.2018 Lily's Trotters / 01.38,5aly / 01/07, +700v€

29.11.2018 Lily's Trotters / 01.38,3aly / 01/07, +700v€

30.11.2018 Lily's Trotters / 01.39,6aly / 03/08, +250v€

03.12.2018 Jemman Ravitalli / 01.41,2ake / 03/03

06.12.2018 Itsenäisyysajojen karsinta 2018 / 01.42,2ake / 07/10

​

4-vuotiskausi

07: 0-0-0(-0), vs. 500v€, kauden enn. 01.31,2--

​

09.02.2019 Decnen Virtuaaliset / 01.31,2ly / 06/12

15.02.2019 Ravikeskus Valmari / 01.41,2ake / 08/09

16.02.2019 Ravikeskus Valmari​ / 01.39,4ake / 09/11

17.02.2019 Ravikeskus Valmari​ / 01.41,2ake / 06/09, +150v€

18.02.2019 Ravikeskus Valmari​ / 01.37,3ake / 06/11, +150v€

19.02.2019 Ravikeskus Valmari​ / 01.38,2ake / 05/10, +200v€

20.02.2019 Ravikeskus Valmari​ / 01.40,5ake / 07/11

​

5-vuotiskausi

00: 0-0-0(-0), vs. 0v€, kauden enn. 00.00,0--

​

01.09.2019 Ravikeskus Valmari /

02.09.2019 Ravikeskus Valmari​ /

03.09.2019 Ravikeskus Valmari​ /

07.09.2019 Ravikeskus Valmari /

Kisakalenteri

KRJ
08 sijoitusta, 01 voittoja

​

24.02.2019 kutsu / Helppo B / 05/40

25.02.2019 kutsu​ / Helppo B / 05/40

25.02.2019 kutsu​ / Helppo B / 02/40

28.02.2019 kutsu​ / Helppo B / 03/40

02.03.2019 kutsu​ / Helppo B / 04/40

03.03.2019 kutsu​ / Helppo B / 01/40

08.03.2019 kutsu​ / Helppo B / 04/40

09.03.2019 kutsu​ / Helppo B / 04/40

ERJ
00 sijoitusta, 00 voittoja

​

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

00.00.2019 kutsu / 00cm / 00/00

Päiväkirja

09.02.2019, päiväkirjamerkintä, ✎ omistaja

​

Pakkanen narskutteli korvanlehtiä. Hyvinkin puolimetrinen hanki narisi talvikenkien alla. Kavioiden äänet lumi kuitenkin vaimensi. Räkä lähti valumaan kylmänä nenänpäähän. Niiskutellen avasin metsätien ja meidän harjoitteluradan kettingin, joka toimitti portin virkaa kunnes talvi viimein hellittäisi ja routa päästäisi mullan jäisestä otteestaan. En varmaan koskaan tottuisi pohjoisen pakkaseen.

Vinhon hengitys paakkuuntui orin viiksiin, höyryten ympärillämme. Viskasin kettingin ojan puolelle hankeen, ehtisin kiinnittää sen myöhemminkin. Kello kävi lähempänä puolta kahtatoista. Pitäisi ehtiä vielä Tähdelmänkin kyydille.

Vaaleanrautias suomenhevonen puhisi pakkassään piristämänä jo odottavasti, tepastellen jo varaslähtöön kavutessani jäisine raajoijeni kärryille. Vinho oli kehittynyt oikein mukavasti ravurina. Arvostin suuresti sen kylmäpäisyyttä ja hallittavuutta, vaikka menohaluja nuorella tuntui riittävän. Rautias oli nopeasti myös hylännyt ylimääräiset lähtökiihdyttelyt kokeneemman raviohjastajan kätösissä, joten kaltaiseni keltanokkakin uskalsi sen ohjia pidellä. 

Vetäisin ajolasit silmille toppuutellen suomenhevosta. Puuterimainen lumi tuppasi pöllyämään Vinhon kavioiden alla, varsinkin näin kevyen lumisateen jäljiltä. Aurinko hivutteli takin kangasta paksun metsän välistä, orin talvikarvan kiiltäessä kultaisena keltaisten säteiden paistaessa sen kylkiin. Vinho lähti pyynnöstä reippaaseen käyntiin. Tasainen askellus rummutti vasten painunutta ajorataa. Nenänpäätä rupesi pureskelemaan jälleen kylmä, ja ohuet ajohanskat tuntuivat olemattomilta. Taitaisi tämä ajo jäädä lyhkäiseksi.

​

13.02.2019, päiväkirjamerkintä, ✎ omistaja

​

Kuivasin vaaleanrautiaan hikistä kaulaa. Pakkanen oli viimein hellittänyt -10 asteen tienoille. Vinho nojasi karsinansa reunalautaan. Nuoren orin treenaaminen tulevaa nelivuotiskautta varten oli hyvällä mallilla - vauhti nousi odotetusti ja sen kroppa kesti ja kehittyi. Valmentaja Martikainen oli kuitenkin ohjeistanut lisäämään vitamiineja sekä luontaisvalmisteita Vinhon ruokavalioon sekä nostamaan rehun määrää, ja kilttinä keltanokkana olin kuunnellut. Kakarahan ori vielä kropallisesti oli, hentojalkainen, mutta pikku hiljaa käden alla tuntui muutosta. Pitäisi varmaan klipata, tuumin ja haroin suomenhevosen paksua talvikarvaa. Vaimo puolestaan valmisteli Vinhoa tulevaan koulukisarupeamaan. Valmentaja Martikainen oli alussa hieman nyreästi tuuminut, että jos sen ratsuttamisen jättäisi myöhemmälle, mutta eipä tuo loppumetreillä kevyestä ratsastelusta pahastunut, ja vaaleanrautias oli suht valmis paketti myös selästä käsin helppoon B-luokkaan. Vaimo saisi siis ratsastaa mielensä mukaan siinä, missä ravitreeni oli ensisijaisesti kuitenkin ohjelmassa. 

​

30.08.2019, päiväkirjamerkintä, ✎ omistaja

​

Vinho lipoi kuolainta. Yritin nykiä sadetakkia paremmin kypärän ylle, mutta nihkeä muovi liimasi kankaan kiinni. Ori tykytti lyhyttä käyntiä vasemmalle nojaten; pitäisi antaa Veeran käyttää sitä satulan alla vaihteeksi. Kostea hevonen tuoksui makealta kostean mullan ohessa. 

Vinho oli kasvanut viimeisen kahden vuoden aikana paljon siitä luisevan kevyestä kolmivuotiaasta. Sillä alkoi olla lihasta, pyöreyttä ja luustoa, ja sen orimaisuus oli korostunut hieman lisääntyvänä levottomuutena tammojen seurassa sekä radalla. Rautias oli ehkä omalla tavallaan malttamattomanpi kuin aikaisemmin, mutta ei kuitenkaan niihin sfääreihin, että Martikainen tai minä edes suunnittelimme ruunauksen olevan tarpeellista. Nelivuotiaana siitä oli keskusteltu, mutta näin viisvuotiskauden alkuun päästyämme jätimme Vinhon pallit rauhaan ja päätimme jatkaa orina. 

Siitä puheen ollen, Vinhoa ei oltu vielä ehditty juuri tarjota jalokstukseen, ja toisaalta olin edes yllättynyt, että joku tiesi edes peräkylän rautiaastamme, mutta niin vaan oli Sällilästä tullut kyselyä nuoren orin hyppymaksuista. Pääsimme sopuun hinnoista Martikaisen avulla, ja tamman omistajat Verna ja Janne olivat käyttäneet Varpunsa meidän haassa viikon verran. Molemmilla meillä puollettiin luomun eteen, ja selitin ehkä myönnettävästi aamupäivän ennen Varpun saapumista Vinholle, mitä siltä ollaan odottamassa. Oppi meni ilmeisesti perille ja Sällilään syntyi lopulta elokuussa vaaleanrautias tammavarsa. Toivottavasti tamma lähtee juoksemaan paremmin kuin isänsä ja juoksee emänsäkin puolesta.

Vinho palautti minut tähän päivään sateeseen. Ori painoi ohjalle ja hölkytti metsätietä puoliksi jo ravivauhtia, joten annoin orin nostaa sen lennokkaalle raville. 

bottom of page